Suomalainen kulttuuri ja historia on meille kalevalaisille erikoisen tärkeää, sekä muistella että elää sen hengessä. Haaparannan Kalevalaisilla on tapana järjestää avoimia kulttuurimatkoja Skandinavian suomalaisille kulttuurihistoriallisille alueille. Viime vuonna nautimme huikeista Jäämeren maisemista kveenien asuma-alueilla.

Tämän vuoden matkakohteeksi oli valittu Norjan ja Ruotsin suuret Suomalaismetsät. (GALLERIA)

Monien vuosisatojen ajan on siellä asunut ja elänyt suomalaisia.

Kaskia viljelevien suomalaisten muutto Savosta ja Pohjois-Hämeestä alkoi 1500-luvulla. Keski-Skandinaviassa oli asumattomia havumetsävyöhykkeitä mitkä sopivat uudisviljelykselle. Kustaa Vaasa (kuningas 1523-1530) ymmärsi tämän ja houkutteli itäiset alamaisensa muuttamaan kauas kotoa pois lupaamalla heille 6 -12 vuoden verovapauden. Kuinka monta heitä lähti on vaikea sanoa, useita kymmeniätuhansia, joka tapauksessa huomattava määrä silloisen Suomen väkiluvusta.

Nykyään alueella on jäljellä useita metsäsuomalaisten rakennuksia ja pihapiirejä. Heidän asumapaikakkansa ovat jättäneet jälkensä mäkien ja tuntureiden reunoille avoimina niittyinä. Useimmat paikannimetkin muistuttavat suomen kielestä. Alueen kyliä kutsutaan yhä suomalaiskyliksi ja niiden metsiä suomalaismetsiksi.

Suurella osalla tämän päivän ruotsalaisten esi-isistä onkin metsiä raivaavia ja kaskia viljeleviä suomalaisia.

Matkamme kohdistui Värmlandiin, vaikkakin kaskisuomalaisten asutuksia löytyy aina Smoolannista Lappiin saakka.

Viikon kestäneeseen matkaan sisältyi erittäin monia elämyksiä ja tuntemuksia.

Savutuvissa ja monella muistopaikalla tunsimme nahoissamme maagisen olotilan. Oli jo aikoinaan tietty, että metsäsuomalaisten keskuudessa oli viisaita naisia ja miehiä, suorastaan noitakonsteja osaavia. Kun Carl Axel Gottlund 1800-luvun alussa kiersi keräämässä metsäsuomalaisten perinnettä, olivat loitsut säilyneet parhaiten. Mainita kannattaa, että noitavainojen aikaan suuri osa tapetuista noidista oli suomalaisia.

Muutama vahva matkamuisto:

  • Istuimme iltaa Östmarkin Mattilan savutuvassa missä minä, moni muu mukaanluettuna, tunsin olevani jossakin taivaan ja maan välillä. Talon isäntä, Kurt Eide, kertoi uskottavalla tyylillä, mukaansa tempaavasti, paikan elämästä satoja vuosia sitten ja maaginen tunne vaan vahvistui, kun, yllätyksenä, saimme kuulla metsäsuomaisten lauluja suomalaisjuurisen nuoren, entisen oopperalaulajattaren, esittämänä. Tämä lahjakas laulajatar asuu naapurissa, on jättänyt stressin ja tekniikan maailman taakseen ja palannut juurilleen Suomalaismetsiin. Ilta huipentui uskomattoman kauniiseen soittoon, instrumentti oli aivan tavallinen saha ja sen soittaja, ei kovin tavallinen vaan erikoisen lahjakas pappi, Aarne Laasonen. Aarne viihdytti meitä koko matkan ajan ihanalla soitollaan ja mieleenpainuvilla ruonoillaan.
  • Jostakin metsien keskeltä tuli esiin pieni punainen talo, bussimme pysähtyi pihaan. Tämä talo osoittautui yhdeksi metsäsuomaisten aarteeksi, Skräddrabon Suomalaismetsämuseoksi.Kun astuimme sisään, niin taas tunsimme magian voimat. Kaksikerroksinen talo on täynnä arvokasta, aitoa suomalaishistoriaa vuosisatojen varrelta. Yli 300 esinettä, 1600 kirjaa erittäin kauniisti esille laitettuina. Sieltä löytyy satoja karttoja, valokuvia, kirjoitelmia ja artikkeleita. Monet tutkijat viettävät siellä useita päiviä rikkaan materiaalin parissa. Suurimman osan museon tavaroista on haalinut paikan isäntä Maths Östberg. Maths kertoi, että museo on hänelle elämäntapa.Kysyin, olivatko hänen esi-isänsä metsäsuomalaisia, Mathsin silmät kirkastuivat ja hän kertoi, että oli saanut siitä tiedon vasta muutama vuosi sitten, kiinnostus aiheeseen olikin luultavasti hänen geeneissään.

Mainittakoon että Mathsin kirjakokoelmassa oli pari täyttä hyllyllistä Kalevala-kirjoja! Minä, joka kuvittelen olevani kalevalafani, omistan vaan kymmenkunta.

  • Patikoimme noin 1,5 km ylämäkeä, kivistä ja kantoista metsäsuomalaisten polkua. Se aherrus kannatti, polun päästä avautui aito metsäsuomalainen pihapiiri, Ritamäki. Ritamäki on Värmlandin parhaiten säilynyt kaskiviljelijöiden asumusympäristö. Savutuvan hämärässä tarjottiin vieraille makoisia vohveleita kahvin kera. 
  • Käväisimme Norjan puolella, kirjailijan, metsäsuomalaisten jälkeläisen Åsta Holthin (1904-1999) kotimuseossa. Taloa ja kaunista puutarhapihaa voisi kutsua ylläri-paratiisiksi metsän keskellä. Piha kylpi kukkameressä ja talo oli kuin satutupa.

Åsta Holth kirjoitti useita kirjoja omasta metsäsuomalaissuvustaan 1600-luvulta lähtien. Kerron mielelläni Åstasta enemmän toisella kertaa.

Tässä vain murto-osa mitä saimme kokea!

Tapahtumarikas viikko onnistui yli odotusten Tornion Kalevalaisten varapuheenjohtajan Eine Pirilän johdolla. Mainittakoon Einen luonnollinen iloinen luonne ja hänen taitonsa tulkata suomea ja ruotsia sikin sokin (minulta olisi kieli mennyt solmuun). Tulkkaaminen siksi että matkaajia oli molemmista maista Helsingistä Lapin kautta Norrtäljeen. Kuskimme Leif Mattsson on poika oikealla paikalla, turvallinen, miellyttävä ja avulias. Oppaana toimi radiotoimittaja Juha Tainio.

Lopuksi toivon sydämestäni onnea ja menestystä projektille:

FINNSKOGEN, VÄGEN TILL VÄRLDSARV – SUOMALAISMETSÄT, MATKA
MAAILMANPERINTÖKOHTEEKSI

Aulikki Lundgren