Åbo Svenska Teater: Kalevala. Elias Lönnrotin tekstistä kääntäneet Lars ja Mats Huldén. Dramatisointi, ohjaus ja koreografia Jakob Höglund, musiikki Robert Kock, laulujen sanoitus Tobias Zilliacus, lavastus ja puvustus Heidi Wikar, nukkesuunnittelu Heini Maaranen, nuketuksen ohjaus Ari Ahlholm, rooleissa muun muassa Heli Lyytikäinen, Jahorina Kolppanen, Heini Haapaniemi, Sonia Haga, Reetta Moilanen, Julia Högnabba-Lewis ja Sofia Törnqvist.
Vanhaa, perinteistä, uutta, yllättävää, haastavaakin − tätä kaikkea on Kalevala! Åbo Svenska Teaterin Kalevala kertoo viidessä näytöksessä oleellisen Kalevalan sisällöstä ja ehtii samalla pohtia, miltä tuntuisi olla onnellinen. Esitys yhdistää kiinnostavalla tavalla musiikkiteatteria ja nukketeatteria. Ruotsinkielisessä esityksessä on tekstitys ruotsiksi ja suomeksi. Suomenkielinen teksti on käännetty uudelleen ja noudattelee Lönnrotin kielen sijaan hiukan vapaampaa muotoa.
Esityksen viidessä näytöksessä nähdään Väinämöisen syntymästä alkaen Kalevalan keskeisimmät juonenkäänteet osittain tiivistettyinä ja tyyliteltyinä. Lemminkäinen viettelee kaikki naiset, Kullervo vain sisarensa. Pohjolan häät jatkuvat väliajan yli, mutta juhla saa ikävän käänteen Lemminkäisen saapuessa paikalle haastamaan riitaa ja vaatimaan osuutta sammosta. Sammon rikkouduttua Louhi sulkee auringon ja kuun vuoren sisään.
Esityksen puvustuksessa ja lavastuksessa ei ole pyritty kuvaamaan menneen ajan autenttista olemista savutupineen tai pajoineen. Näyttämö on hyvin pelkistetty ja valkoinen, tehosteena vino kiipeilyseinä, josta pieni osa on pyörivä. Lavasteina toimivat enimmäkseen esiintyjät itse.
Koska näyttämö on valkoinen ja esiintyjien asut pääosin mustavalkoisia, viimeisen näytöksen punaiset puolukat todellakin korostavat uuteen aikaan siirtymistä. Marjatan nielaistua puolukan hänen elämäänsä ei oikein muuta mahdukaan kuin puolukoita, jotka punaavat myös synnytyksen. Kun uuden ajan lapsi on syntynyt, aurinko ja kuu palaavat taivaalle. Väinämöinen lähtee, mutta jättää kanteleen lapsen soitettavaksi.
Ihanat nuket
Åbo Svenska Teaterin Kalevalassa yhdistyvät musiikkiteatteri ja nukketeatteri. Esityksen valmisteluun on liittynyt molempien alojen erikoiskoulutusta, joka on tuottanut todella mielenkiintoisen tuloksen. Kalevalan äänimaailmaan kuuluu sekä yksinlaulua että kuoroesityksiä sekä erilaisia soittimia kanteleesta trumpettiin. Erityisesti laulujen osalta tekstitys oli hyödyllinen.
Esityksen upea nukketeatteri punoutuu hienosti elävien näyttelijöiden työhön. Päärooleissa on kaksoismiehitys, näyttelijänä on sekä nukke että ihminen. Osa nukeista on äärimmäisen yksinkertaisia: pala harsoa tai nahkatakki ja muutama harja. Lemminkäisen nukkeversio nostatti hymyn huulille, Kullervo sisarineen tuntui äärimmäisen surulliselta.
Naisia ja miehiä
Kalevala on esityksenä suorastaan maaginen. Tunsin tempautuvani mukaan heti ensimmäisen näytöksen alussa, kun aallot kuljettivat Ilmatarta ja vähän myöhemmin Ainon vastustaessa aivan vimmaisesti naimisiinmenoa vanhan miehen kanssa. Roolihahmoista jäivät mieleen erityisesti Sonia Hagan räävitön Lemminkäinen ja Sofia Törnqvistin rakkautta kaipaava Ilmarinen.
Kalevalaa on usein sanottu miesten eepokseksi, ÅST:n Kalevala on myös naisten eepos monella tavalla, ja se myös haastaa mielikuvia miehen ja naisen rooleista.
Kalevalan naisista väitellyt Tiina Piilola pitää aiheesta suomenkielisen esitelmän lauantaina 30.11.2019 klo 12.00 ÅST:ssa. Esitelmä on ilmainen, ja sen jälkeen klo 14.00 seuraa ÅST:n Kalevalan esitys, johon on varattava liput etukäteen. Tämä Kalevala kannattaa kyllä nähdä!
Teksti ja kuva Merja Leppälahti