KALEVALAISTEN NAISTEN LIITTO

 

Äitikodit

Kalevalaisten Naisten Liitto oli mukana hyväntekeväisyydessä perustamalla vähävaraisille äideille lepokoteja, äitikoteja, sotien jälkeen. Etusijalla olivat pienten lasten äidit ja suurperheiden äidit. Väsyneiden äitien kotiin palkattiin apulaisia huolehtimaan lomailevien äitien kodeista. Äitikotien lisäksi KNL auttoi myös siirtolaisia perustamalla siirtolaiskoteja, sillä sodan runtelema maa tarvitsi apua myös sillä tavoin.

 

Lepoa ja sivistystä

Kaiken kaikkiaan äitikodit auttoivat 2800 väsynyttä äitiä neljässä eri äitikodissa. Äitikoteja oli Lapin läänissä, Luumäellä, Muroleen kylässä Ruovedellä ja Otalammella, Vihdissä, joka perustettiin kodeista ensimmäisenä. Niin uupuneita äidit eivät kuitenkaan olleet, että olisivat halunneet ainoastaan levätä laakereillaan, vaan suositumpia olivat ne virkistyslomat, joiden aikana saattoi lepäämisen lisäksi myös oppia uusia taitoja kodin hoitamiseen.

 

 

Äidit saivat virkistyä ja oppia uutta kahden viikon ajan, jonka jälkeen he jaksoivat paremmin huolehtia perheistään ja kodeistaan. Äidit oppivat uusia taitoja esimerkiksi kuuntelemalla esitelmiä. Maatalousnaiset taas järjestivät heille käytännöllistä kotitalousopetusta. Myös kirjoja luettiin ääneen ja niistä keskusteltiin.

 

Äitikoti kuin taivas

Äitikodit saivat kiitosta: Kalevala Korun edesmennyt toimitusjohtaja Aino-Mari Mecklin kertoi, miten äitikodissa uutta puhtia saanut nainen oli kiittänyt häntä henkilökohtaisesti: ”Jos taivaassa on niin hyvä olla, minä kuolisin mielelläni”. Kalevalaisten naisten äitikotitoiminta jatkui aina vuoteen 1962 asti.