Tietoisku suomalais-ugrilaisista kansoista

Suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvia kansoja asuu laajalla alueella, joka ulottuu Suomesta aina Uralin itäpuolelle Siperiaan saakka. Suomalaiset, unkarilaiset ja virolaiset asuvat omissa valtioissaan, muut kansat vähemmistönä eri puolilla Venäjää.

Yli puolen miljoonan komit, marit, mordvalaiset ja udmurtit sijoittuvat Volgan ja sen sivujokien, Vjatkan, Kaman ja Belajan, varsille, ja niillä on omat tasavaltansa. Komin, Marin, Mordvan ja Udmurtian tasavalloissa alkuperäiskansan kieli on venäjän ohella virallisena kielenä, jota opetetaan oppiaineena kansallisissa kouluissa sekä yliopistoissa.

Siperian itäpuolella hantien ja mansien kansallisessa piirikunnassa, Hanti-Mansiassa, hantin ja mansin opiskelu on mahdollista Jugran yliopistossa. Suurin osa Venäjän uralilaisista kielistä on luokiteltu uhanalaisiksi eikä näillä kielillä ole minkäänlaista asemaa kouluopetuksessa.


Venäjän uralilaiset kansat vuonna 2002

Suluissa kielten puhujien lukumäärä.


Ersä- ja mokshamordvalaiset 845 000 (614 000)
Udmurtit (votjakit) 637 000 (463 800)
Marit (tsheremissit) 605 000 (487 860)
Komit (syrjäänit) ja komipermjakit 418 000 (300 000)
Itäkarjalaiset 93 000 (52 880)
Nenetsit (jurakkisamojedit) 41 000 (31 300)
Hantit (ostjakit) 29 000 (13 600)
Mansit (vogulit) 11 400 (2 750)
Vepsäläiset 8 300 (5 780)
Selkupit (ostjakkisamojedit) 4 200 (1 641)
Nganasanit (taugisamojedit) 800 (505)
Inkeroiset 360
Enetsit (jeniseinsamojedit) 240
Vatjalaiset 73
Liiviläiset -

Venäjän suomalais-ugrilaisiin kansoihin ja kieliin liittyviä linkkejä


Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan sukukansavaliokunta
Kansalliskirjaston Fenno-Ugrica, suomalais-ugrilaisten julkaisujen digitaalinen kokoelma
M. A. Castrénin seura
Marilainen nainen. Verkkonäyttely
Mari Uver
Sukukansojen ystävät ry
Suomalais-ugrilaiset kielet ja niiden puhujat
Suomalais-ugrilaiset kirjastot
Suomesta Siperiaan. Verkkonäyttely
The Finn-Ugor media centre
Venäjän suomalais-ugrilaiset museot (venäjäksi ja mariksi)
VII Suomalais-ugrilaisten kansojen maailmankongressi

Kalevalan käännöksiä suomalais-ugrilaisilla kielillä

Ersämordva
2007 Petrjanj Andru. Kalevala. Eeppinen runoelma karjalaisten ja suomalaisten muinaisten kansanrunojen pohjalta. Эпосонь морокерькс карелэтнэнь ды суомитнень кезэрень морост кувалма. www,erzianj-jurnal.livejournal/

Karjala/ livvi
2009 Zinaida Dubinina (kieliasiantuntijana Jelena Bogdanova, toimitus Pertti Lampi). Karjalan Kielen Seura. 519 s.

Karjala/ viena
2015 Raisa Remšujeva. Kal’evala vienankarjalakši. Karjalan Sivistysseura. 528 s.

Komi
1980, 1984 Adolf Turkin. Vojvyv Kodzuv 6/1980: 40–42 & 2/1984: 36–41. Syktyvkar. Väinämöisen kanteleensoitto ja 10. runo.

Mari
1949 M. Kazakov, Uuden kanteleen veisto Кантелен шочмыжо. Marij almanah 23.
2007 Semjon Vasiljevitš Nikolajev. Kalevala näytelmänä Marin draamateatterissa.

Meänkieli
2007 Bengt Pohjanen. ”Jokos lorut lapoit lophuun”: neljä laulua Kalevalasta meänkielelä. Överkalix. 117 s.

Udmurtti
2001 Anatoli Uvarov. Iževsk. 159 s. Runomuotoinen lyhennelmä.

Unkari
1871 Ferdinánd Barna. Budapest. XV+336 s.
1901 Béla Vikár. A Kalevalából. Budapest. 79 s. Lemminkäis-runot 11–15.
1908 Béla Vikár. Kullervó énekei. Budapest. 144 s. Kullervo-runot 31–36.
1909 Béla Vikár. Budapest. XVI+354 s.
1950 Béla Vikár. Budapest. XLIV+228 s. O. V. Kuusisen toimittama valikoima Kalevalan runoutta (1949).
1969 Kálmán Nagy Kalevala földjén. Bukarest. 102 s. Runot 1, 3, 13, 19, 22 ja 43.
1972 Kálmán Nagy. Bukarest. 558 s.
1974 István Rácz. Kullervo. Helsinki. 80 s. Kullervo-runot 31–36.
1976 István Rácz. Helsinki. 408 s. Moniste. (Painettu 1980. Budapest. 410 s.)
1985 Ákos Koczogh. A Csodamalom: mesék a Kalevalából. Budapest. 54+6 s. Lyhennelmä, perustuu István Ráczin käännökseen.
1985 Antal Reguly. Régi Kalevala. Kecskemét. 54 s. Vanhan Kalevalan runot 1–3 ja 29.
1987 Imre Szente. München. 377 s.
1997 István Rácz. Budapest. 208 s. Martti Haavion Pienois-Kalevalan (1938) käännös.
2001 Imre Szente. Szombathely. 362 s. Proosakäännös.
2002 Antal Reguly, Ferdinánd Barna, Pál Hunfalvy, István Fábián, Béla Vikár, Géza Képes, Kálmán Nagy, István Rácz, Imre Szente, Domokos Varga. Szentendre. 10 käännöstä Kalevalan 1. runosta (Antal Reguly Vanhan Kalevalan 1. runosta).

Vepsä
2003 Nina Zaiceva. Kalevala lapsile i norištole. Petroskoi. 163 s. Runomuotoinen lyhennelmä Kiurun & Mishinin venäjännöksen pohjalta.

Viro
1883 M. J. Eisen. Wäike Kalewala. Tartu. 115 s. Kalevalan tapahtumat lyhyesti kerrottuna.
1891, 1898 M. J. Eisen. Tartto. I–II. 364+334 s.
1939 August Annist. Tartto. 268 s.
1959 August Annist. Tallinna. 384 s.
1981 Asta Põldmäe. Kalevala lood. Tallinna. 76 s. Martti Haavion Kalevalan tarinat -teoksen (1966) käännös.

Tiedot koonnut Ildikó Lehtinen.