Joikuperinne - saamelaista kansanrunoutta

Samaa sukua teemavuoden Larin Paraske palkinnon sai Ingá-Máret Gaup-Juuso, porosaamelainen Enontekiön Karesuvannosta. Kiitospuheessaan hän lausui,että palkinto oli suuri tunnustus saamelaiselle kulttuurille ja erityisesti joikuperinteelle.

Ingá-Máret Gaup-Juuson suvun toinen koti on Raittijärven saamelaiskylässä Enontekiön käsivarressa. Raittijärvi on Suomen ainoa johtava poropaimentolaiskylä,josta lähimpään tiehen on n.35 km. Poronhoito on elämäntapa, mukana ovat kaikki perheen pienimmästä vanhimpaan. Perhe ja suku ovat saamelaisille tärkeitä.

Saamenpuku

Ingá-Máret saapui tilaisuuteen äitinsä ja tyttärensä kanssa, yllään Enontekiön-Kautokeinon saamenpuku, jonka hän oli tehnyt yhdessä Norjan Kautokeinosta kotoisin olevan äitinsä kanssa. Äidillä oli Kautokeinon puku. Saamenpuvulla saamelainen edustaa sukuaan, aviosäätyään, aluettaan ja kansaansa. Saamenpukukin elää ja muuttuu ajassa. Niitä valmistetaan nykyisin eri väreissä ja saamelaisnuoret yhdistelevät rohkeasti vanhaa ja uutta. Käsityö noudattelee kuitenkin aina vanhaa perinnettä ja malleja yhdessä perheen kanssa.

Joikuperinne - saamelaista kansanrunoutta

Sama koskee joikuperinnettä. Sen on sopeuduttava nykyaikaan kuitenkin perinteitä kunnioittaen. Saamelaiset ilmaisevat joikuperinteellä kotinsa, sukunsa ja suhteensa luontoon. Joikua käytetään kaikissa elämäntilanteissa. Saamelaiset ovat joikanneet aina joiun juolahtaessa mieleen. Perinteistä joikaamista käytetään myös sosiaalisissa tilanteissa kuten häissä

ja poroerotuksissa. Joikata voi yksinkin. Joikuun liittyy paljon tunteita ja se on vahvistanut saamelaisyhteisöä. Perinteinen joiku on tietystä henkilöstä tai paikasta. Inspiraationa on usein luonto, mikä kuvastaa saamelaisten suhdetta ympäristöönsä.

On suuri kunnia saada oma joiku. Inga-Maret osaa isoisänsä isän yli sata vuotta vanhan joiun. Vaikka tämä on edesmennyt aikoja sitten, niin hänen elämänhistoriansa elää edelleen. Tämä joiku on myös yksi Ingá-Máretin tukipilareista. Vaikka hän ei ole tavannut koskaan esivanhempiaan, hän on oppinut paljon heidän joikujensa kautta, mikä vahvistaa Ingá-Máretin juuria.

Saamenkieli ja joiku kuuluvat yhteen. Joikuperinne on saamelaisten kansanrunoutta ja joikujen sanoituksissa on kaunokirjallisia piirteitä.Vanhoissa joiuissa käytetään paljon vertauksia, enimmäkseen luonnosta. Niiden sanoituksissa verrataan henkilön persoonallisuutta ja käyttäytymistä tiettyyn eläimeen. Joikusanoitukset ovat polku saamelaisten ajattelutapaan ja historiaan. Tämä perinne on nyt herkässä tilassa ja sen jatkumista on turvattava tulevaisuuteen, sanoi Ingá-Máret.

Joiun merkitys saamelaiselle kirjallisuudelle on yleisesti tunnustettu. Joikuperinne on säilyttänyt elinvoimansa, mutta se on myös osa nykyistä (näyttämö)taidetta samalla kun sitä on alettu yhdistää muihin musiikinlajeihin. Inga-Maret on kiitollinen saatuaan lapsena kasvaa joiun taitajaksi ja omaksuttuaan sukunsa joikutyylin. Joikaaminen on osa hänen persoonaansa ja se on vahvistanut häntä ihmisenä ja ajan myötä antanut hänelle ammatin. Joikaajana hän on myös vastuussa kulttuuriperinnön säilyttämisestä. Hän on yhdistänyt perinteistyä ja modernia joikaamista musiikkiin, jonka pohjana on kuitenkin perinnejoikaaminen. Joiku on osa hänen juuriaan, josta hän pyrkii aina pitämään huolta.

Ja puheensa päätteeksi Ingá-Máret joikasi innostuneille kuulijoilleen!

Teksti Liisa Kiianlinna

Kuvat Tuomas Elenius

ma 9. tammikuuta 2017 10.50.00