Kalevalasta kirjoittaneet palkittiin Imatralla

Imatran Kalevalaisten kirjoituskilpailussa Kalevalan kankahilla, Kantelettaren pihoilla etsittiin nykynuorten näkökulmia kansanperinteeseen. Ennen kaikkea haettiin Kalevalan ja Kantelettaren vaikutusta: vieläkö nykypäivänä kirjojen maailma on tuttu?

Mansikkalan koulun yhdeksäsluokkalaisia osallistui kilpailuun ja viisi ansiokasta kirjoitusta palkittiin 8.12.2015 Hiljan pihalla järjestetyssä tunnelmallisessa tilaisuudessa. Palkitut kirjoittajat olivat Sonja Marttinen, Anita Manner, Miska Misukka, Ulriikka Roiha ja Santeri Suomalainen. Kalevalaisten Naisten Liiton nettisivuilla julkaistaan joka päivä yksi palkittu kirjoitus.

Kirjoituksissa tuli ilmi, että kalevalaisuus ympäröi meitä tänäkin päivänä. Se näkyy nimistössä, musiikissa, kuva- ja näyttämötaiteessa. Kalevala ja Kanteletar tunnetaan ulkomailla ja se on yhtä vaikuttava ja arvostettu kuin vaikkapa Kreikan Ilias ja Odysseia tai skandinaavinen Eddan tarinat.
Suomalainen kansanperinne elää ja voi hyvin, sen osoittivat palkitut kirjoituksetkin. Oman kulttuurimme tuntemus on hyvissä käsissä, kun se on ”nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa”. Kuka tuntee juurensa ja osaa antaa niille arvoa, uskaltaa katsoa ja kohdata erilaisia kulttuureita – menettämättä sisimpäänsä tai aliarvioimatta muita.

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Marjatta Koskensalo Imatran Seudun Kalevalaiset ry


”KALEVALAN KANKAHILLA KANTELETTAREN PIHOILLA”
ULRIIKKA ROIHA 9E

Naisen elämää Kantelettaren ajoilta tähän päivään

Luin teoksen nimeltä Kanteletar, jossa on Suomen kansan vanhoja lauluja ja virsiä. Kantelettaresta löytyy monia eri osa-alueita, esimerkiksi kaikille yhteisiä lauluja ja miesten lauluja. Tekstissäni aion kuitenkin perehtyä naisen elämään ja asemaan ennen vanhaan ja nykypäivänä.

Tyttö kasvaa emon ja ison suojissa laulaen, nauraen ja iloiten. Hyvin usein lapset joutuvat myös töihin, sillä äidillä on niin paljon tekemistä, että töitä täytyy jakaa. Nuoret tytöt saattavat vaikka hoitaa karjaa ja pitää huolta sisaruksistaan. Nykypäivänäkin kotitöitä löytyy, mutta olemme paljon vapaampia kuin tuohon aikaan.

Teini-iässä tyttö alkaa itsenäistyä ja unelmoida nuorista miehistä, jotka kosiskelevat ja kyselevät omakseen. Ehkä löytyy se oma kultakin, jota sitten ikävöidään, ja jonka vuoksi ollaan valmiita tekemään mitä vaan. Samanlaistahan se on vieläkin, vaikka yhteydenpito on helpottunut vuosikymmenien kuluessa. Kun rakkautta vannotaan jonkin aikaa, on sulhon aika pyydellä ison lupaa, jotta saisi tytön omakseen. Kun lupa saadaan, päästään muuttamaan sulhon maille, sulhon perheen nurkkiin. Siitä lähtien alkaa neitosen taitojen mittaus. Jos on hyvän eukon tytär, niin taidoissahan se näkyy. Nykyään suhteet ja ihastukset eivät ole niin vakavia ja niitä pidetään enemmän salassa. Tytöt ovat myös jääräpäisempiä sulhonsa valitsemisen suhteen, eikä monestikaan vanhempien mielipiteillä ole enää paljon merkitystä.

Tytön maineella on myös paljon arvoa, ja tytöille asetetaan paljon paineita ja odotuksia siitä, millainen hänen tulisi olla, ja miten hänen tulisi käyttäytyä. Pitäisi olla kiltisti ja nätisti, että sulho ottaisi omakseen. Sama pätee vieläkin, vaikka moraalikäsitys on hieman muuttunut Kantelettaren aikaisilta ajoilta. Ihmiset antavat nykyisin helpommin anteeksi ja ovat suopeampia. Kun juorut kulkevat, tyttöä pilkataan ja halveksitaan kylillä, kun taas nykyisin juoruileminen tapahtuu selän takana.

Sulhon kanssa elellessä yllättää monesti ikävä emoa ja omia maita. Päivät käyvät tylsiksi eikä vapautta ole paljoakaan. Mies hoitaa töitään päivät pitkät, kun vaimo taas hoitelee kotia, auttelee anoppia. Tänä päivänä vaimollekin elämä on jo paljon vapaampaa, ja myös vaimot käyvät töissä eivätkä kyyhötä kotona ikävissään. Naisella on yleisestikin enemmän valtaa ja oikeuksia nykypäivänä kuin ennen. Sukupuolten välistä tasa-arvoa on siis ajettu hyvällä mallilla eteenpäin, ja tasa-arvo tuntuukin toteutuvan hyvin, vaikka joitakin epäkohtia on, kuten esimerkiksi se, että naisen euro on vain kahdeksankymmentä senttiä. Nainen pystyy opiskelemaan itsensä hyvään asemaan ja ammattiin, mikä oli sen ajan Suomessa naiselle hyvin vaikeaa.

Kaiken kaikkiaan paljon on muuttunut, mutta paljon on myös jäänyt. Siinä missä sen ajan tyttönen olisi laulanut surujaan keksimillänsä melodioilla laittaa nykyajan tyttö soimaan jonkin samaistuttavan megahitin ja purkaa murheita mielestään rentoutuessaan musiikin kanssa. Tässäkin siis jotain, jonka idea on säilynyt samana, vaikka tekotapa onkin muuttunut.

Teos oli voimakas ja puhutteleva ja siitä jäi paljon ajatuksia mieleen.

*****

Kalevala on vahvasti mukana suomalaisten nykypäivässä. 150 vuotta sitten Elias Lönnrot keräsi Karjalasta matkoillaan mystisiä tarinoita, jotka hän kokosi yhteen kirjaksi nimeltä Kalevala. Kirja on nykyään Suomen kansalliseepos.

Arkena Kalevala näkyy esimerkiksi monien yritysten ja paikkojen nimissä. Monille tuttuja yrityksiä ovat vaikkapa Pohjola, Ilmarinen, Kalevala Koru, entinen Sampo Pankki ja Lemminkäinen Oy. Nämä ovat tuttuja nimiä teoksesta, vaikkei olisi Kalevalaan tarkemmin perehtynytkään, vaikka usein koulussa tehdään Kalevalaa tutuksi, vaikkei sitä haluaisi. Omasta mielestäni on kylläkin upeaa, että näin tehdään.

Itse olen tutustunut Kalevalaan musiikin, tanssin ja äitini kautta. Olen harrastanut kanteleen soittoa 6-vuotiaasta lähtien ja sitä kautta oppinut paljon Kantelettaresta ja Kalevalasta. Tällä hetkellä kuulun kansanmusiikkiyhtye Roihuun, jonka meistä eteläkarjalaisista nuorista kokosi Sari Kaasinen. Sari on tehnyt tutuksi Kalevalaa ja Kanteletarta sekä vanhoja suomalaisia kansanperinteitä koko maailmalle monen kymmenen vuoden ajan. Runot ja laulut ovat kulkeneet suusta suuhun ja korvasta korvaan tähän päivään asti, ja me Roihun kanssa olemme hyvä esimerkki siitä, miten Kalevalan perintö tosiaan siirtyy sukupolvelta toiselle.

Minulle on pienenä laulettu kehtolauluja niin kuin monelle muulle vielä tänäkin päivänä. Se on hieno vanha perinne. Myös lorut ja leikit ovat hieno perintö, mikä kulkee aina eteenpäin ja eteenpäin.

Kalevala näkyy todella monin tavoin nykypäivässä. Mielestäni on tärkeää, että muistamme arvostaa Kalevalaisia juuriamme. Ne rikastavat elämäämme monella tapaa.

Jokaisessa meistä asuu kalevalaisuus, riippuu vain siitä, osaako sen löytää.

ke 10. elokuuta 2016 10.48.00