Pääsiäinen - elävää perintöä

Muistatteko paikallisia tapoja? Onko teillä ollut tapana tarjota erikoisherkkuja? Miten on mämmin laita?

Kevätaurinko paistaa ja pääsiäinen lähestyy. Monien ajatuksissa on pääsiäispöytä. Nythän on joko paastottu, meditoitu tai kokeiltu erilaisia dieettejä tai noudatettu tarkkaa ruokavaliota – kukin tapansa mukaan. Pääsiäisenä saa kuitenkin herkutella. Lehdissä on reseptejä, perinteisiä ja myös uusia aluevaltauksia. Kananmuna on tietysti ykkönen, jos ei ruokana, niin ainakin koristeena läsnä ruokapöydässä.

Muistatteko kuitenkin paikallisia tapoja? Onko teillä ollut tapana tarjota erikoisherkkuja? Miten on mämmin laita? Kun kirjoitan näitä rivejä, taka-ajatuksena on yllyttää teitä, hyvät kalevalaiset naiset, kirjoittamaan elävästä perinnöstä aineettoman kulttuuriperinnön wikiluetteloon! Vaikka uuden ilmiön lisääminen tuntuisi ensi lukemalta hankalalta, yhdistyksen jäsenet voisivat miettiä yhdessä, ja siitä syntyisi jälkeä paikallisesta perinnöstä. Kannattaa yrittää!

Ei ole kaunis eikä kuuluisa, silti kaikki pitävät siitä. – Leipä. (Marilainen arvoitus)
Pääsiäispöytä 2006.

Pääsiäinen on kristinuskon, varsinkin ortodoksiuskonnon suurimpia juhlapyhiä. Luonnonuskontoa noudattavilla mareilla ja udmurteilla se on myös luonnon uudistumisen ja esi-isien juhla. Hiljeneminen edeltää pääsiäispyhiä. Sunnuntai onkin suuri juhla, joka yhdistää sukulaisia, eläviä ja kuolleita. Perheet vierailevat keskenään, ja kylässä on kokeiltava joka emännän leipoma piirakka ja maistettava kananmuna. Marilaisnaiset myös kokeilevat uusia makuja, ja venäläisestä pääsiäisestä tuttu pasha on vasta kokeiluasteella.

Mitä kuuluu marilaiseen juhlapöytään? Leipä, leipätaikinasta leivotut puolikuun muotoiset umpipiirakat, joiden täytteenä on lihaa, kalaa tai perunamuusia, keitinpiirakat, joissa on täytteenä maitorahkaa, ohukaiset ruis-, vehnä- ja ohrataikinaan sekä tuorejuusto, joka voidellaan kananmunan keltuaisella keltaiseksi. Ohukaiset ovat olleet ja paikoitellen ovat yhä marilaismorsiamen keittotaidon mitta. Juhlapöydässä ohukkaat tarjotaan korkeana röykkiönä voisulalla voideltuina.


 


”Isä päätti lähteä katsomaan, miten hänen tyttärensä elävät. Ensin hän poikkesi aurinkovävynsä luona. Tytär päivittelee, miten kestitä isää, kun kotona ei juuri ole mitään tarjottavaa. Ei hätää, sanoo hänen aurinko-miehensä. Vaivaa äkkiä ohukaistaikina! Tarjotaan hänelle ohukaisia. Missä ne paistetaan, eihän meillä ole uunia. Ei siihen uunia tarvita. Minä olen itse uuni. Aurinko meni makuulle, hänen vaimonsa pisti blinit auringon kasvoille ja ne paistuivat meheviksi.”

Hyvää Pääsiäistä!

Teksti ja kuvat Ildikó Lehtinen

ti 15. maaliskuuta 2016 16.31.00