Puheenjohtaja Ildikó Lehtisen blogi

Ilmastonmuutos on uhkaava vaara, ja se tuntuu ja näkyy pohjoisten kansojen arjesta.

Alkuperäiskansat ja ilmastonmuutos on yhtälö, josta riittää puhuttavaa. Viime perjantaina Jään reunalla -festivaalin järjestämässä paneelikeskusteluissa Teatteri kielen, kulttuurin ja luonnon monimuotoisuuden suojelijana dosentti Janne Saarikivi otti puheeksi kansainvälisten sopimusten merkitystä.

Kansanedustaja Erkki Tuomioja muistutti, että arktinen neuvosto sai alkunsa Ilmastomuutoksen uhasta 20 vuotta sitten. Sen myönteisenä puolena on, että alkuperäiskansojen ja pohjoisten valtioiden edustajat pohtivat asioita saman pöydän ääressä.

Hallintorakennuksia ”ei missään”. Salehardin kaupungin uusia rakennuksia. 2014. Ildikó Lehtinen.

Europarlamentaarikko Heidi Hautala korosti, että pohjoisen luonnon haavoittuvaisuus on tosiasia. Hän piti vaarallisena, miten kiivaassa tahdissa halutaan hyödyntää pohjoisten alueiden luonnonvaroja. Venäjällä tilanne on hankalaa, kun alkuperäiskansojen neuvosto on pikku hiljaa lakkautettu ja alkuperäiskansoja vaiennettu. Myös Norjan asenne on ristiriitainen, energiatuotanto jatkuu, valopilkkuna on, että siitä saaduilla varoilla avustetaan saamelaisia ja muitakin alkuperäiskansoja. Muistutettiin, että Suomi ei toistaiseksi ratifioinut kansainvälistä Itsenäisten maiden alkuperäiskansojen- ja heimojen yleissopimusta (ILO-sopimusta). Saamelaiskäräjät ovat sopimuksen puolella, onnistuukohan tällä hallituskaudella sen allekirjoittaminen? – tähän ei saatu vastausta. Muitakin kysymyksiä jäi avoimeksi.

Miten suojella saamelaisuutta? – kysyi teatteriohjaaja Pauliina Feodoroff. Greenpeacen arktiskampanjoitsija Laura Meller vetosi luonnon puolesta, ja kertoi, että Suomella on tilaisuus vaikuttaa vuonna 2017, jolloin Suomi on Arktisen neuvoston puheenjohtajamaana.

Joka kansalla on oikeus omaan kulttuuriperintöönsä. Kyse on luonnosta, mutta myös kulttuurista, ja samalla kielestä ja identiteetistä. Saarikivi muistutti, että joka viikko kuolee ainakin yksi kieli maailmasta, ja sen myötä siihen liittyvä kulttuuri, ajattelutapa ja luovuus. Miten säilyttää alkuperäiskansojen kieliä? Venäjällä kaksikielisyyteen suhtaudutaan torjuvasti, vaikka nyt monikielisyys on tulossa yhä yleisemmäksi. Miten hantit Siperiassa voivat pitää kiinni kielestään ja kulttuuristaan? Hantilainen kansatieteen tutkija Tatjana Moldanova muotoili kauniisti, ”Me synnytämme, meitä siis on!” Edesmennyt nenetsirunoilija Juri Vella taas piti poronhoitoa etnisen identiteetin merkkinä, ”siihen asti kun poroja on taigalla, on nenetsejä!”

Teksti ja kuvat Ildikó Lehtinen

 

Maassa ensilumi
valkea, valkea, valkea.
Ulos astuu ihminen
harmaa, harmaa, harmaa.
Näkee, lumen peitossa kaikki:
talo, veräjä, reki
yht‘äkkiä valmiina
syöksymään matkaan.
Hän näkee pilvet,
siniharmaat hahtuvat.
Ilmassa leijailevat
kevyet hiutaleet
sulavat kasvoille,
laskeutuvat hartioille
aivan kuin
tapaamisesta iloiten.
Niin on jo
valkea, valkea, valkea
sama ihminen
äsken harmaa, harmaa.


(Juri Vellan runo on Minna Pappilan suomennos)

Lumipeitteistä taigaa lentokoneesta kuvattuna. 2014. Ildikó Lehtinen.

ma 25. tammikuuta 2016 14.59.00