Samaa sukua

Muistitieto suvusta ja suvun vaiheista yhdistää menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden sekä vahvistaa sukupolvien ketjuun kuulumisen tunnetta. Useimmiten kerrotaan omasta, vanhempien ja isovanhempien elämästä siinä määrin kun niistä tiedetään. Ritva Kuittinen Keski-Karjalan Kalevalaisista Naisista kertoo tarinan Gerlanderin suvusta.

Tarinaa Gerlanderin suvusta

Kerronnan ja tiedon välityksen kohtauspaikkoina toimivat kirkkoreissut, evakkomatkat ja kylän yhteinen kaivonkansi.Valitettavan usein on kuitenkin niin, että nuorena ei vielä olla asioista kiinnostuneita, mutta myöhemmin kun asiat alkavat kiinnostaa, kertojat eivät enää ole keskuudessamme. ”Kunpa olisin kysynyt ajoissa” sanotaan usein.

Perheistä ei aina kerrota onnellisia tarinoita. Eniten ihmisten mieliin jäävät ikävät asiat, mutta paljon puhutaan myös suvun arvoista ja tavoista, suvun naisten asemasta, sankareista ym. Ennen monet kodit – kuten suvussammekin – toimivat kiertävien kauppiaiden, sota-aikaan siirtolasten ja orvoiksi jääneiden lasten majapaikkoina. Elettiin monta sukupolvea yhdessä niin sanotusti samoissa leivissä. Heimolaisia kun oltiin. Voimme olla suvustamme ylpeitä, koska sivistys on ollut hyvin merkittävää. Tästä ei varmasti tarvitse tämän enempää kertoa, se tiedetään.

Esi-isämme Jakob Gerlander

Kiteen seurakunnan 300-vuotishistoriassa (ilmestynyt 1931) kerrotaan Jakob Gerlanderin saaneen kappalaisen valtakirjan 17. elokuuta 1737. Hän oli sitä ennen Pälkjärven pitäjänapulaisena. Jakob oli Rantasalmen kappalaisen Ambrosius Gerlanderin poika, joka oli opiskellut. Porvoon lukiossa ja päässyt ylioppilaaksi v. 1731. Tämän jälkeen hän oli Tohmajärvellä rovasti Kyanderin apulaisena ja meni naimisiin rovastin tyttären Helena Elisabethin kanssa. Kyander koetti kaikin tavoin saada vävynsä Pälkjärven papiksi, mutta ei siinä onnistunut.

Toisinaan Gerlander pääsi Pälkjärvelle, mutta ainoastaan pitäjänapulaiseksi. Kun sitten kappalaisen paikka vapautui, hän haki sitä ja sai vaalissa eniten ääniä, joten konsistori antoi hänelle kappalaisen valtakirjan 17. elokuuta 1737. Jakob Gerlander kuoli 24. tammikuuta 1756. Häneltä jäi viisi alaikäistä lasta. Kuolinpesälle kuninkaallinen majesteetti myönsi kaksi armovuotta.

Eläessään Jakob Gerlander oli hankkinut Kiteen kirkonkylästä tilan, jonne hänen kuoltuaan hänen leskensä ja lapsensa asettuivat asumaan. Yksi tyttäristä (Margareetta) meni naimisiin Kiteen kirkkoherran Anders Winterin kanssa, mutta muut lapset sulautuivat kansaan.
Kiteellä asuu tänäkin päivänä Gerlandereja, jotka ovat ottaneet Tuomela -nimen (Lähde: Kiteen seurakunnan historia, 1931).

Muljalan hovin mylly Kiteenlahteen

Tuon ajan tavan mukaan papit vastasivat paitsi seurakuntansa hengellisestä elämästä myös osallistuivat paikkakunnan taloudelliseen kehittämiseen. Tietojen mukaan Jakob Gerlander omisti puolet Kiteenlahden myllystä, jonka hän oli hankkinut yhdessä varakirkkoherra Anders Winterm kanssa.

Vuonna 1773 Kiteenlahden myllyn omistajiksi ilmoitettiin Antti Gerlander ja Matti Holopainen. Järvenlaskun yhteydessä mylly kuitenkin lunastettiin heiltä. Myöhemmin kirkkoherra Anders Winter, Antti Gerlander ja Matti Holopainen anoivat uudelleen lupaa myllyn perustamiseen ja saivatkin sen. Kiteenlahteen mylly oli siirretty Muljulan hovista vuonna 1690.

Myös laillista viinanpolttoa

Viinanpolttokiellon aikana kerrotaan olleen myös laillisesti hankittuja viinapannuja. Luettelon mukaan Kiteellä oli vuonna 1757 yhteensä 127 viinapannua 125 eri omistajalla. Ainoat kahden pannun omistajat olivat kruununvouti G A Anders ja kirkkoherra Anders Winter. Myös juuri kuolleen kappalaisen Jakob Gerlanderin leski mainitaan viinapannun omistajana.

Kuten edellisestä voi todeta, papistolla, kuten myös kaikilla virkaatekevillä oli tärkeä rooli ja suuri vastuu. Koulujakaan ei vielä ollut, joten papit toimivat myös lukutaidon opettajina kinkereillä ja kiertokoulussa.

Jaakkimasta kotoisin olleen Antti Gerlanderin kerrotaan toimineen vuonna 1830 kuudennesmiehenä. Hänen piiriisä kuuluivat Jaakkima, Matkaselkä, Kantosyrjä ja Potoskavaara. Pitäjä oli jaettu kinkerikuntiin ja kylänmieheksi valittiin mies, joka ei ollut pilannut mainettaan ja oli nuhteeton.
(Lähde: Pitäjä rajojemme mailla, v. 1994)

Tuomelat

Isoisoisäni Henkki Gerlanderin (3.5.1844–30.11.1911) ja isoisoäitini Anna Pirhosen (28.5.1845–27.2.1926) perhe muutti vuonna 1906 sukunimensä Tuomelaksi. Ehdolla oli myös Vilppula -nimi. He asuvat Kiteen kirkonkylässä Heikkilä Päätye 8-nimistä tilaa, joka sittemmin muutettiin Tuomelaksi. Heikilla ja Annalla oli lapsia Annastiina, Ida, Johanna, Onni, Eino, Maria, Antti ja Toivo. Heistä Annastiina oli mummini.


Kirjoittaja Ritva Kuittinen, Keski-Karjalan Kalevalaiset Naiset

ke 2. marraskuuta 2016 11.24.00