Samaa sukua

Mitä suomalaisten ja marien sukulaisuus tarkoittaa? Puheenjohtaja Ildikó Lehtinen pohtii uusimmassa blogissaan, onko meillä muuta yhteistä kuin kieli.

Marilaisia naisia kansallispuvuissaan kesäjuhlassa kesäkuussa 2015.

Mitä suomalaisten ja marien sukulaisuus tarkoittaa? Onko mitään muuta yhteistä kuin kieli? Tutkijana väitän, että sukulaisuus rajoittuu kieleen. Yhteisiä asioita kuitenkin löytyy. Yksi niistä on nimittäin rakkaus koruihin. Kalevalaiset naisethan pitävät koruja, ja marit käyttävät ja rakastavat koruja. Korut ovat osa pukeutumista, ja niin aina ollut. Ketjut, käädyt, korvakorut, palmikkoriipukset, rannekorut ja sormukset ovat täydentäneet marinaisten kansanpukuja.

Hopeaa sen olla pitää, ja hopeasta taottuja ja valettuja koruja on pidetty. Riipuksina niissä on ollut hopearahoja, mieluiten raskaita ruplan kolikoita Katariina Suuren ajalta. Korut ovat olleet sijoituksia, perintökalleuksia ja kiiltävän ominaisuutensa takia myös suojia pahalta.

Miten nyt? Maaseudulla mummot ottavat esille arkkujen kätköistä vanhoja korujaan ja käyttävät niitä juhlissa. Nuoret naiset pitävät myös kiiltävistä koruista, kuitenkin perinteisten korujen kevyistä muunnelmista. Hopearahojen sijasta rintakorut kootaan rahajäljennöksistä, kiilto on sama, olo on kevyempi eikä tarvitse pelätä varkaita! Tokaisu on nuorten suusta, ja pitää paikkaansa. Nuoret naiset kadehtivat Kalevalan Koruja, ja marilaiset korusepät ovat alkaneet valmistaa hopeakoruja esihistoriallisten mallien mukaan, mutta myös kirjontakuvioita mukaillen. Koruja on toistaiseksi saatavana Marin kansallismuseon myymälästä ja tapahtumissa.

Korujen tarve on suuri. Jos perinteisiä hopeakoruja ei ole kaupoissa, koruja tehdään lasihelmistä, napeista ja paljeteista. Niissäkin hopean väri on hallitsevana, sehän torjuu pahaa ja samalla kehystää komeasti naisten kirjontakoristeisten mekkojen pääntietä ja rintahalkiota. Paljinsoljet ovat mennyttä muotia, kaula- ja rintakorut taas ahkerassa käytössä. Marilaistyttöjen kansallispukuun kuuluu hemaiseva leuanaluskoru, josta riippuu helmiä ja paljetteja, toisinaan myös pieniä värikkäitä tupsuja.


Kaulakoristeeseen on ommeltu erimuotoisia paljetteja ja helmiä. Ildikó Lehtinen.


Rintakorussa on kolikoita eri aikakausilta. Ildikó Lehtinen.

Kantelettaren veroin myös mareilla on naisesta ja naisen elämästä kertovia lauluja. Häälauluissa hopealta hohtavaa miniää verrataan milloin aamuruskoon ja milloin aurinkoon.

Luulimme aamuruskon ilmestyneen,
Mutta ilmestyivätkin miniän korvakorut.
Luulimme aamuauringon nousseen,
Mutta ilmestyikin miniän kaulakoru.
Luulimme keskipäivän auringon ilmestyneen,
Mutta ilmestyikin miniän rintakoru.
Luulimme ilta-auringon ilmestyneen,
Mutta ilmestyikin miniän solki.
Luulimme iltaruskon ilmestyneen,
Mutta ilmestyikin miniän pääliina.
Toimme kauniin miniän.

Teksti ja kuvat uuheenjohtaja Ildikó Lehtinen

Leveät rannekorut kuuluvat käsivarsiin pareittain.

Rintakorussa on hopearuplia.Ildikó Lehtinen.

Marilaisen korusepän Larisa Iltubajevan tekemä hopeariipus. Ildikó Lehtinen.

pe 15. tammikuuta 2016 14.06.00