Silittämättä sileä

Miten ennen vanhaan vaatteet huollettiin? Valkoiset puserot pestiin todennäköisesti kovakouraisesti mankelilla, olisiko lipeää käytetty saippuan sijasta. Pesun jälkeen ne kuivatettiin keväthangella. Miten oli silityksen laita?

Paljo on tällä neitosella

Oman värttinän väkeä,

Oman kehrän kiertämätä,

Oman hyppisen hyveä,

Vaattehia valkehia,

Talvisotkun suorimia,

Kevätpäivän valkomia,

Kesäkuien kuivomia…

Kalevala XXV runo.

Iltamyöhään avasin televisiota ja siellä näkyi vilauksia U. T. Sireliuksen käsikirjoittamasta mykkäelokuvasta Häidenvietto Karjalan laulumailla. Elokuva kuvattiin Suojärvellä ja se valmistui vuonna 1921. Rajusti tanssivia miehiä, sipsuttelevia huivipäisiä naisia, ja äkkiä mielenkiintoni heräsi. Naisilla oli yllään olkainhameen kanssa valkoinen pusero. Puserot myötäilivät naisten kehoa, puhvihihatkaan eivät törröttäneet tärkättyinä.

Aloin miettiä, miten ennen vanhaa kunnostettiin vaatteet? Valkoiset puserot pestiin todennäköisesti kovakouraisesti mankelilla, olisiko lipeää käytetty saippuan sijasta. Pesun jälkeen ne kuivatettiin keväthangella. Miten oli silityksen laita?

Jos pyykinpesu oli kovakourainen, niin silitys taas oli aika lempeä. Eri puolilta Suomea on saatu museokokoelmiin puisia kaulauslautoja. Ne ovat kädensijallisia lautoja, joita koristeltiin leikkauksin. Hannunvaakunat, ristit, jatulintarhat ja tähtikuviot viittaavat käyttäjän suojeluun, nimimerkit valmistajaan ja käyttäjään ja vuosiluvut valmistusvuoteen. Kaulauslaudoilla silitettiin puserot ja muut vaatekappaleet rullalle käärittyinä. Suuri osa kaulauslaudoista on vuosiluvun mukaan 1700-luvulta. Lempeästä silittämisestä siirryttiin kovakouraiseen 1800-luvulla, kun pappiloista, kartanoista ja porvariskodeista omaksuttiin silitysrautoja, joita kuumennettiin hehkuvalla hiilellä tai hehkuvaksi kuumennetulla luodilla.

Karkkilassa Högforsin valimossa valmistettiin 220 silitysrautaa vuonna 1856. Toisena silitysrautojen tuottajana oli Porin valimo, jonka tuotantoon kuului sarjasilitysraudan lisäksi sähkösilitysrauta ainakin vuonna 1943. Pietarsaaren konepajassa alettiin tuottaa amerikanmallisia rautoja, niiden tuotanto kesti kuitenkin kilpailun kiristyessä vasta 1921-24. Silitystapa muuttui. Puserot, paidat ja muut vaatekappaleet silitettiin suoristettuina, ja tulos oli erilainen kuin ennen. Kuitenkin silitysrautojen aika osui suomalaisten pukeutumisen modernisoitumisen aikaan. Kansanpukujen valkoisena hohtavia puseroita paitoja, huntuja ja muita ei todennäköisesti silitetty hehkuvilla raudoilla, vaan lempeästi rullalle käärittyinä. Esiliinat säilytettiin viikattuina, ja luulisin, että taitekohdat saivat näkyä tai jopa niiden oli tarkoitus ryhdittää asua.

Valkoiset puserot ja paidat ovat hienoja pestyinä ja oiottuina, tönköksi silittäminen ei vastaa tarkoitusta. Pidettiinhän paidan tai puseron kanssa jakkua, röijyä tai kostulia eikä hihojen rypistymistä pidetty syntinä.

Transilvanian unkarilaisalueella tai Venäjällä suomensukuisten marien parissa pestyt paidat ja mekot käännetään edelleen nurin päin ja viikataan kääröksi äidiltä opitun mallin mukaan. Käyttöön otettaessa paita tai mekko käännetään oikealle puolelle ja se on sellaisenaan käyttövalmis.

Valkoisena hohtava paita ja pusero on kansallispuvun kaunistus. Se ei kuitenkaan kaipaa kovakouraista silitystä jokaisella käyttökerralla. Silitys on rankka toimenpide, joka saattaa vahingoittaa kuituja – näin olen oppinut museon tekstiilikonservaattoreilta.

Suomen satavuotisjuhlavuonna rohkaistaan käyttämään kansallispukuja ja Kalevala Koruja. Kyllä ne paidat ja puserot ovat silittämättäkin sileitä!

dosentti Ildikó Lehtinen, KNL:n puheenjohtaja

ke 11. tammikuuta 2017 10.11.00