Suomalais-ugrilaisia naisia Kalevalaisten Naisten Liiton vieraina

Huoli kielestä osana elävää kulttuuriperintöä on yhteinen.

Kalevalaisten Naisten Liiton kutsusta Helsingissä vieraili suomalais-ugrilaisten kansojen edustajia viiden päivän ajan. Vieraat, hantilainen Ljudmila Spirjakova, komilainen Tatjana Barahova, marilaiset Anfisa Emanova ja Ljudmila Koškina sekä udmurttilainen Natalia Kondratjeva hurahtivat Kalevala Korun klassikkokoruihin.

Talon sydämestä tuli heille erityisen rakas. Lisäksi he ostivat sormuksia, korvakoruja ja kaulaketjuja. Heitä kiinnosti kalevalaisten naisten monipuolinen toiminta. He arvostivat erityisesti julkaisemaamme Pirta-lehteä.

Suomalais-ugrilaisten naisten vierailu helmi-maaliskuun vaihteessa Kalevalaisten Naisten Liitossa.

Marilaisilla vierailla on kansanpukujen pohjalta tehdyt muotipuvut, hantilaisella keskellä kansallispuku.

Kalevalan päivänä HAM:issa

Kalevalan päivänä vieraamme liikkuivat HAM:in tiloissa haltioituneina. ”Kaunista on, vauhdikasta toimintaa ja lisäksi tietoja korumaailmasta! Tästä otetaan mallia!”

Vieraat ihmettelivät väen paljoutta Elias Lönnrotin patsaalla. ”Meillä olisi komennettu paikalle useita koululuokkia! Hieno, että ihmiset omasta vapaasta tahdostaan haluavat kunnioittaa Lönnrotin muistoa!”

Keitä he ovat? Vieraamme eivät tunteneet toisiaan ennestään, ja heille oli uutta tutustua toisiinsa ja toistensa toimintatapoihin.

Hantilainen Ljudmila on itse tehnyt helminauhansa.

Hantien kielitilanne

Hanty jasang (’Hantien ääni’) -lehden toimittaja Ljudmila Spirjakova kertoi, miten vaikeassa tilanteessa hantin kieli on. Puhujia on yhä vähemmän eikä hantin kielen opetusta ole enää yliopistossakaan.

Oli huojennettava kuulla, että omakielinen lehdistö paikkaa tämän puutteen järjestämällä kirjoituskursseja nuorille kirjoittajille ja koululaisille.

Ljudmilan toiseksi huolenaiheeksi osoittautui hantin kielen ortografian uudistus, joka tehdään fonetiikan asiantuntijoiden turvin kuulematta hantia äidinkielenään puhuvia natiiveja ja heidän asiantuntemustaan.

Ongelmista huolimatta hantilaiset naiset ovat aktiivisia toimijoita. He ovat läsnä poliittisissa ja hallinnollisissa elimissä, he toimivat kulttuurivaikuttajia ja tutkijoista suurin osa on naisia.

Järjestötoiminta on myös naisten käsissä, heitä kiinnostaa lasten tulevaisuus ja omakielisen elävän kulttuuriperinnön osuus siinä.

Marilainen naisjärjestö Saskaviej

Marilaiset Ljudmila ja Anfisa hehkuttivat, miten monipuolisesti toimii marilaisten naisten seura Saskavij naisten hyväksi. Seura on perustettu toistamiseen vuonna 2007, ja sen tarkoituksena on tukea naisia työssään ja perhe-elämässään.

Marilaisen seuran Saskavij puheenjohtaja ja Louhi Kalevala Kartanossa.

Marilaiset Anfisa ja Ljudmila Temppeliaukion kirkossa.

Seuran ohjelma määritellään kaksivuosittain. Nyt teemana on äidinkieli (Šočmo jylme – ava čon ’Äidinkieli– äidin sydän’). Korostetaan, miten tärkeää on puhua ja laulaa vielä syntymättömälle vauvalle, ja miten tärkeä on jatkaa äidinkielellä puhumista varhaislapsuudessa.

Syrjäytymistä vastaisessa kamppailussa (Taza kapyšte – taza čon ’ Terveessä ruumiissa terve sielu’) annetaan terveystietoa ja käytännön neuvoja maaseudulta pääkaupunkiin, Joškar-Olaan, muuttaneille nuorille, miten sopeutua uuteen elämänmenoon. Paikallisia järjestöjä kootaan pyöreän pöydän keskusteluihin.

Pyyheliinasta, marien käspaikasta, on tehty tutkimus, näytelmä ja lopuksi satojen pyyhelinojen näyttely. Nuoria kehotetaan itse ottamaan selvää kulttuuriperinnöstään ja miten sitä voi soveltaa nykyaikaan.

Marien pyyheliinanäyttely kesällä 2016.

Kuvat Arslan.

Udmurtit tunnetaan Buranovan mummoista

Udmurttilainen kielentutkija Natalia toimii professorina Udmurtian valtiollisessa yliopistossa. Hänen viestinsä liittyy äidinkielen vaalimiseen ja kehittämiseen. Kaksikielisyys on avainsana, ja naisten uurastus siinä on näkyvää. Kansanpuvut ja niiden muuntaminen katu-uskottaviksi on onnistunut Udmurtiassa erinomaisesti.

Buranovon mummot ovat tuoneet udmurteille julkisuutta niin Venäjällä kuin kansainvälisesti. Elävä kulttuuriperintö on mukana niin arjessa kuin juhlissa. Naiset kokoontuvat vaihtamaan kuulumisia ja ovat myös toistensa avuksi niin naapureina kuin ystävinä ja sukulaisina.

Komilainen Tatjana kertoi Venäjän suomalais-ugrilaisen keskuksen toiminnasta. Naisvaltainen järjestö koordinoi ja järjestää suomalais-ugrilaisia kansoja yhdistäviä tapahtumia.

Elämän langat ovat naisten käsissä

Mitä me saimme vierailtamme? Huoli kielestä osana elävää kulttuuriperintöä on yhteistä. Hanti-Mansiaa ravisuttavat identiteetin kannalta keskeiset ongelmat, jotka koskevat kieltä. Marit suosittelevat nuorille äidille oman äidinkielen käyttöä arjessa. Udmurtiassa painotetaan, miten kaksikielisyys on jokaisen etuoikeus, joka rikastuttaa monikielistä palettia.

Käsityön arvostus yhdistää meitä. Hantien, marien ja udmurttien käsitöissä tuntuu vielä äidin ja isoäidin kosketus. Käsillä tekemisen taito on osa naisten jokapäiväistä arkea. Kekseliäisyyttä riittää, kun rahasta on puutetta. Selviytymismallit ovat muistoja menneestä. Hiljainen tieto ohjaa naisia kuitenkin eteenpäin. Koulutusta pidetään erinomaisen tärkeänä. Lastensa takia naiset tekevät usein myös uhrauksia.

teksti ja kuvat, dosentti Ildikó Lehtinen

Lisää kuvia vierailusta Ljudmila Spirjakovan artikkelissa:
Venäjän federaation suomalais-ugrilaisen kulttuurikeskuksen sivuilla.

to 9. maaliskuuta 2017 13.30.00