Suomalais-ugrilaisten kansojen asemasta

Ehkä silmäänne pisti uutinen Helsingin Sanomissa pari viikkoa sitten: Obinugrilainen kansallisteatteri ei pääse Helsinkiin Jään reunalla -festivaaliin. Lukijalle herää ainakin kaksi kysymystä. Kaukaisilla sukukansoilla Siperiassa, Hanti-Mansiassa on oma teatteri, Obinugrilaisten kansallisteatteri. Miksi esitys peruutettiin? Mitkä mahtavat olla ne ”hallinnolliset syyt”, jotka estävät vierailun?

Poronhoitajien päivän mainos Hanty-Mansijskin kadulla. Kuva Ildikó Lehtinen.

Suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvat kansat levittäytyvät laajalti Venäjälle aina Suomen rajalta Siperian suurten jokien varsiin ulottuvalle alueella. Hantit, mansit, mutta myös udmurtit, komit, marit ja mordvalaiset ovat vähemmistöinä omissa hallinnollisissa yksiköissään, olkoon se nimeltään tasavalta tai alue. Vaikeissa taloudellisissa oloissa pyrkimykset oman kielen ja kulttuurin viljelyyn osoittautuvat aina vain vaikeammiksi. Vaikka tiedetään, että jokaisella on oikeus omaan kulttuuriperintöönsä, sen toteuttaminen ei ole ihan helppoa. Kyse on uhanalaisista kielistä, joiden puhujia vähenee. Tarvitaan puhujia, lukijoita, kuulijoita, kuitenkin maaseudulta asukkaita siirtyy paremman toimentulon toivossa kaupunkeihin. Muutto saattaa olla kohtalokasta. Monikielisissä ja monikulttuurisissa kaupungeissa ei ole helppo pitää kiinni omasta äidinkielestään tai kulttuuriperinnöstään.

Ongelmat on tiedostettu, ja niistä puhutaan ainakin kansalaisjärjestötasolla. Suomalais-ugrilaiset kansat kokoontuivat 1920-luvulta lähtien vuorotellen Suomessa, Virossa ja Unkarissa. Suomalais-ugrilaisten kulttuurikokouksiin odotettiin osanottajia myös Neuvostoliitosta. Kiinnostava on todeta, että Elsa Heporaudan mies, Frans Akseli Hästesko-Heporauta osallistui aktiivisesti kulttuurikokousten järjestämiseen 1927–1936 Suomalais-ugrilaisen kulttuuritoimikunnan sihteerinä, ja sittemmin sen puheenjohtajana. Helsingissä pidettiin neljäs kongressi vuonna 1931 ja osallistujia oli yli 2000.

Siperian kansojen edustajia edellisessä maailmankongressissa, joka pidettiin Siófokissa, Unkarissa elokuussa 2012. Kuva Ildikó Lehtinen.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen vuonna 1992 suomalais-ugrilaisten kansojen edustajat kokoontuivat Komin tasavallan pääkaupunkiin, Syktyvkariin ensimmäiseen suomalais-ugrilaiseen maailmankongressiin. Tänä vuonna on jälleen kongressin aika, joka pidetään Suomessa, Lahdessa kesäkuussa 2016. Maailmankongressin tarkoituksena on koota uralilaiset kansat (suomalais-ugrilaiset ja samojedit) yhteiseen foorumiin käsittelemään kielen ja kulttuurin säilyttämiseen ja elvyttämiseen sekä alkuperäis- ja vähemmistökansojen oikeuksiin liittyviä kysymyksiä. Kongressi on kansalaisjärjestöjen tapaaminen. Kansojen luettelo on vaikuttava, suomalaisten, saamelaisten, unkarilaisten ja virolaisten lisäksi tulossa on kveenien, setukaisten, liiviläisten, karjalaisten, vepsäläisten, inkeriläisten, vatjalaisten, komien, komipermjakkien, marien, mordvalaisten, udmurttien, hantien, mansien, nenetsien, enetsien, nganasanien ja selkuppien edustajia. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö avaa kongressin ja toimii sen suojelijana. www.lahti2016.fucongress.org

Kalevalaisten Naisten Liitto osallistuu kongressiin. Kenties saamme tietoa myös siitä, mistä hallinnollisista syistä peruuntui hantilaisen teatteriryhmän vierailu Jään reunalla -festivaaliin. Festivaali tarjoaa tietoa ja taide-elämyksiä suomalais-ugrilaisten kansojen perinteiden pohjalta Kansallisteatterissa 21.‒23.1.2016. Jään reunalla -festivaali

Teksti ja kuvat puheenjohtaja Ildikó Lehtinen.

to 21. tammikuuta 2016 09.53.00