Ulkonäköpaineita

Kalevalaiset naiset pukeutuvat hyvin. Klassisen mustan kanssa Kalevala Korun käädyt, ketjut, soljet ja riipukset muodostavat eheän ja näyttävän kokonaisuuden. Tuntuu siltä, että Elsa Heporaudan ennuste on toteutunut, ja esihistorialliset korut ovat elpyneet ja tulleet osaksi naisten jokapäiväistä ja varsinkin juhlapäivien pukeutumista.

Mustan lisäksi on kauniita jakkupukuja hohtavan valkoisen puseron kanssa, jolloin useimmilla asusteena solki ja rannerengas tai useampia. Marimekon paidat ja mekot ovat ahkerassa käytössä. Pukutottumukset osoittavat, että arvostetaan ajattomuutta ja omaperäisyyttä. Juhlissa olen bongannut yksinkertaisia linjoja korostavia malleja ja Tuukkalan puvun yksinkertaistettuja muunnelmia.

Laatua arvostavat naiset pukeutuvat villaan ja puuvillaan, ainoana myönnätyksenä pilkahdus kirjavasta kaulahuivista. Yksinkertainen linja viestittää esihistoriallisen ajan saumattomista vaatekappaleista, joiden linjaa on muokattu ja muokataan yhä vöillä, soljilla ja koruilla aina uudelleen ja uudelleen.

Muinaispukua muistuttavat yksiväriset avohameet ja esiliinat on kekseliäs vaihtoehto kansallispuvuille. Niiden jujuna on helppokäyttöisyys, jota kiitetään tarjoillessa kahvia tai järjestettäessä vaikka tuoleja riviin kalevalaisten naisten tapahtumissa. Paikallinen tyyli saattaa heijastua näihin värivalinnassa, on mustansinisiä, mutta myös ruohonvihreitä ja oranssiin vivahtavia avohameita.

Miksi nämä ajatukset? Pukeutuminen on juhlavuoden 2017 teemana. Hauska on ottaa esille äidin tai isoäidin koruja, ja kertoa, mikä tarina niihin liittyy. Voi kaivaa vintiltä esiin marimekkoja 1970-luvulta, koska nehän on ikuista muotia.

Puvut kertovat, ne ovat silta menneeseen ja samalla tulevaan, palaavathan muodin ilmiöt aina uudelleen ja uudelleen. Nyt pelkistetyt linjat ovat muotia, mutta kesäksi kukkakuviot tekevät tuloaan ja leveät lahkeet ovat jälleen in.

Minulla on oma syy kirjoitta pukeutumisesta. Joskus syy ei ole ihan miellyttävä, ainakaan ei tällä kertaa. Pukeutumisella on aina pyritty muokkaamaan myös kehoa, ampiaisvyötäröhän on siitä tunnetuimpana esimerkkinä. Sairaus voi aiheuttaa kepposia, hyväksi koettu pukeutuminen ei sovikaan enää taudin muokkaamaan ulkonäköön. Hiukset ovat naisten kruunu, mutta miten jos niistä on luovuttava? Kiinnostavaa, mitä tarjotaan tilalle. Peruukit on vanha keino, kenties se on toisilla hyvä valinta, toisille kauhistus. Mitä muuta? Lakkeja ja turbaaneja, joita saa ainoastaan erikoisliikkeistä.

Tavaratalojen edustamaan naiskuvaan ei sovi tavallisuudesta poikkeava keho. Tarjolla on huiveja, nekin valtavan suuria viimeisen muodin mukaan. Pitäisikö vetäytyä pois ihmisten silmistä, turbaanit ja lakit viestittävät selvästi puutteista, joita ei mielellään paljastaisi. Hätäapua löytyy urheiluliikkeistä. Hiihtäjille tarkoitettu trikoolakki ja putkipipo ovat vaihtoehto turbaanille. Nyt on valittavana kaksi tietä. Pukeutua mustaan ja vetää päähän putkipipo.

Toisena vaihtoehtona on kansanomainen tyyli, marimekon mekko ja siihen kenties soveltuva huivi niskasta sidottuna. Erikoisliikkeen myyjä sanoi kauniisti. Eihän kyse ole sairaudesta, vaan sen hoidosta. Toivoisi silti, että vaihtoehtoja olisi useampia ja niitä myynnissä tavallisissa kaupoissa. Kannattaa kai oppia sitomaan omista huiveista turbaaneja, ainakin värivaihtoehtoja olisi useampia!

Teksti ja kuvat Ildikó Lehtinen, KNL:n puheenjohtaja

ma 20. maaliskuuta 2017 11.38.00