Yhdessä tekemisen kulttuuria!

Elävä kulttuuriperintö edellyttää yhdessä tekemistä. Yhteisö on avainasemassa.

Näin kiteytti dosentti Marketta Luutonen elävää käsityöperintöä käsittelevän seminaarin Elävä käsityöperintö! Kansallispuvuista leluhakkerointiin antia. Päivä oli innostava ja ajatuksia herättävä. Kiinnostava on kuitenkin sen lopputulos: elävä kulttuuriperintö edellyttää yhdessä tekemistä. Yhteisö on avainasemassa, olkoon se liitto, yhdistys, museo, kirjasto tai muu, kyse on ryhmästä, jolla on yhteinen päämäärä. Ihan kuten kalevalaisia naisia yhdistää yhteinen kulttuuriperintö ja halu edistää sitä.

Mitä muuta tarjosi seminaari? Suomen käsityön museon johtaja Raija Manninen kertoi vuoden käsityöläisen valinnasta. Oli hauska kuulla, miten ennakkoluulottomasti on valittu käden taitoa kunnioittaen taitajia tatuoijasta neurokirurgiin, neulesuunnittelijasta parturimestariin. Tänä vuonna palkinnonsaaja oli nuori kenkämestari Juho Erving. Jyväskylän Kalevalaiset Naiset, voitte olla ylpeitä siitä, että teillä on Suomen käsityön museo! Se yhdistää taitavasti perinnettä ja nykyaikaa, sehän on meidänkin tavoitteitamme!



Tampereen yliopiston käsityötieteen opettaja Miia Collanus ilahdutti puheenvuorollaan, joka avasi käsitteitä. Hän korosti, että perinne ei säily umpioimalla, vaan se muuttuu ja saa muuttuakin, koska myös ympärillä oleva kulttuuri ja maailma muuttuvat. Hän mainitsi käsillä tekemisen uusia muotoja, suomalaista ITE-taidetta ja DIY -tee itse –liikettä, joka on saanut alkunsa Yhdysvalloissa 2000-luvun alussa. En malta olla mainitsematta tässä Tampereen Kalevalaisten Naisten Helmatar monikäyttövaatetta, joka sopii erinomaiseksi esimerkiksi!


Iltapäivällä kuulimme lyhyitä puheenvuoroja, jotka valottivat käsityön merkitystä eri näkökulmista. Saamelainen Maarit Magga esitteli saamelaista käsityöperinnettä ja sen uusiutumista. Hän peräänkuulutti kouluopetuksen tarvetta; jos ei koulussa panosteta käsityötaitoon, miten voidaan turvata sen jatkumo? Heikki Jylhä-Vuorio Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta ja Roi Ruuskanen Käsityökoulu Robotista painottivat uusien teknologien merkitystä. Kansallispukuja moititaan usein staattisina.

Kansallispukukonsultti Taina Kangas korosti, että tekemällä kansallispukuja säilytetään käsityötaitoa, joka muuten olisi jo unohtunut. Käsityötieteen opiskelija Helsingin yliopistosta Anu Kaarina Hämäläinen liputti kestävän kehityksen puolesta. Hän esitteli vaatteiden kulutuksesta surullisia lukuja. Niiden mukaan suomalaiset ostavat vaatteita 8 kilon verran vuodessa, ja heittävät pois enemmän, 11 kg. Luvut ovat pysäyttäviä. Anu Kaarina tarjosi vaihtoehtona vaatteiden kunnostamista ja korjausta.




Työpajoissa pohdittiin tulevaisuuden näkymiä. Keskeisinä on pidetty käsityöopetusta koulussa, alan arvostusta, tiedonkulkua ja yhdessä tekemistä. Suomen kansallismuseohan edelläkävijänä käynnisti neulontakahviloita syksyllä 2015, ja seuraavan kerran on värttinällä kehräämisen vuoro torstaina 28.4.


Yhdessä tekeminen on iloa ja luovaa toimintaa, siten uusiutuvaa ja elävää perintöä! Aineettoman kulttuuriperinnön sivuilla (www.aineetonkulttuuriperinto.fi / wiki.aineetonkultturiperinto.fi) on teitä jokaista koskevia uutisia. Seuraava seminaari on elävästä kulttuuriperinnöstä Pohjois-Karjalassa 17.5.2016 Joensuussa.

pe 15. huhtikuuta 2016 09.27.00