Palkittu journalisti, opetusneuvos, kalevalainen voimanainen ja Kalevalaisten Naisten Liiton kunniapuheenjohtaja Raili Malmberg viettää tänään 95-vuotispäiviään. Innostava, aikaansaava ja rohkea ovat sanoja, jotka usein liitetään Railiin. Mistä hänen lähes loppumattomalta vaikuttava aatteen palonsa oikein kumpuaa?
– Olen tällainen syntymäinnostunut, Raili nauraa.
– Elämässä minua on vienyt eteenpäin kaikki mikä liittyy omaan kansaan, omaan kulttuurin ja omaan kieleen. Innostun, sytyn, leimahdan ja hehkun loputtomasti sille asialle, jonka koen tärkeäksi. Kalevalaisten naisten toiminta edustaa näitä itselleni tärkeitä arvoja.
Kalevalaisuudessa Railia kiehtoo erityisesti toiminnan ajattomuus.
– Ikiaikainen on sellainen sana, jota käytän usein kuvaillessani kalevalaisten naisten toimintaa. Kalevalaisissa arvoissa on ikiaikojen patinaa – niiden ydintä ja viisautta ei kukaan pysty muuttamaan, Raili toteaa.
– Olen sitä mieltä, että meidän kalevalaisten ja suomalaisten pitäisi uskaltaa olla sitä mitä me aidosti olemme. Meillä on oma, valtavan laaja ja arvokas kulttuuriperintömme, riittää kun pidämme siitä kiinni.
Railin omat juuret ovat Helsingin Käpylässä, jossa vietettyä lapsuuttaan hän muistelee lämmöllä.
– Rakastan Helsinkiä ja rakastan Käpylää! Isäni suku on kotoisin Hämeestä, joten minulla on myös vankat hämäläiset juuret. Suvussamme on ollut seppiä 1600-luvulta saakka, joten ehkä siitäkin syystä kalevalaisuus kiehtoo, Raili pohtii.
Sukutaustasta huolimatta Kalevalan Seppä Ilmarinen ei kuitenkaan saa Railia innostumaan.
– Jos minun pitäisi löytää itseni Kalevalasta, ei se olisi kukaan mieshahmoista. Se olisi rajatonta äidinrakkautta ja uskoa edustava Lemminkäisen äiti ja miesten maailmassa pärjäävä Louhi, Raili sanoo.
Raili toivoo, että aate, tunteet ja rohkeus säilyvät kalevalaisten naisten toiminnassa mukana myös tulevaisuudessa.
– Kaikessa tekemisessä täytyy olla sydän ja sielu mukana. Eikä elämä ole aina kivutonta tai helppoa, eikä siinä aina edes onnistu. On tärkeää hyväksyä jatkuva muutos, uskaltaa elää ja myös epäonnistua välillä, Raili hymyilee ja siteeraa Katri Valan runoa.
”Kun istuin helmaanvajonnein käsin
ja katsoin laimein silmin maailmaa,
joka oli täynnä haalistuneita värejä,
kuulin jonkun huutavan minua.
Mikä tuska palata elämään
olemattomuuden rajalta!
Kaikki minussa järkkyi ja vuoti verta.
Julmana ja kauniina
toteutti elämä alituista uudistumistaan.”
Teksti: Katja Lösönen. Kuva Aila Salo.