Minulla on aina ollut voimakas sisäinen kutsumus toimia perinteenkantajana. Tunnistan itsestäni vanhan sielun, mutta myös halun uudistaa perinteitä ja luoda uusia avauksia. Ihmiset kaipaavat merkityksellisyyttä ja juurevuutta, joten uskon, että kalevalaisten naisten toiminnalle on tilausta myös tässä ajassa.
Kummiyhdistykseni ovat: Espoo, Helsinki, Nurmijärvi, Puumala, Vihti ja Suur-Helsinki.
Kalevala ja kalevalaisuus tarttuivat mukaani jo lapsuudessa Kajaanin Elias Lönnrotin patsaan sylissä. Seuraava kunnon kosketukseni siihen tuli työskennellessäni Veikko Sinisalon juoksutyttönä Sana ja Sävel kalevalaisessa Kajaanissa - tapahtuman järjestelyissä. Siitä kasvoi Kajaanin Runoviikko.
Työurani on ollut kulttuuria, koulua, rehtorin pestejä sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettamista.
Olen kotoisin Kainuusta ja edelleen Kuhmon Kalevalaisten Naisten jäsen. Nykyisin kirjoitan, harrastan kulttuuria ja luen Lasten Kalevalaa lapsenlapsilleni Helsingissä. Asun sekä Järvenpäässä että Kuhmossa. Kainuun metsät ovat turvapaikkani.
Hallitukseen minut valittiin v. 2019, ja toimin hallituksen varapuheenjohtajana. KNL on voimaa, iloa ja luottamusta sanan mahtiin.
Kummiyhdistykseni ovat Suomussalmen, Kajaanin ja Kuhmon Kalevalaiset Naiset.
Olen kalevalaisen kansanperinteen tuntija, opettaja ja tutkija. Toimin matkailun yliopettajana Karelia-ammattikorkeakoulussa.
Kalevalaisten Naisten Liitossa haluan edistää tietoisuutta siitä, että perinne on aina ollut liikkeessä, se ei ole koskaan pysähtynyt. Tunnen paikallistason mahdollisuudet ja haasteet; olen ollut 1990-luvun alusta lähtien Joensuun Kalevalaisten Naisten jäsen. Yhdistän paikalliskulttuurin merkityksen valtakunnalliseen ja alueelliseen järjestötoimintaan. Liitto voisi profiloitua vielä näkyvämmin kalevalaisen mytologian tuntijana ja osaajana.
Aikamme janoaa aitoja elämyksiä ja ympäristöjä: luontoelämyksiä, mytologiaa, historiaa, mutta myös näiden yhdistämistä tämän ajan luovuuteen. Tulevaisuuden Suomi tarvitsee muuttuneessa maailmassa uudenlaista elinkeinoajattelua ja hyvinvointia. Kalevalaisten Naisten Liitto voi antaa maallemme paljon: suomalaisen itsetunnon, jatkuvuuden ja kulttuurisen uudistumisen voimaa. Tähän tarvitaan kolmannen sektorin toimijoita, jotka pystyvät yhdistämään kokonaisajattelua ja valtakunnallista ja paikallista osaamista.
Mitä kulttuuriperintö tarkoittaa? Lue Tarjan kirjoitus aiheesta: https://vanha.karelia.fi/vasu/2020/09/24/folklorismia-kulttuuriperintoa-kalevalaa/
Tarjan haastattelu Karjala-lehdessä (s. 6.) 3.12.2020
Kummiyhdistykseni ovat Etelä-Kymenlaakson, Kaakon, Pohjois-Kymen, Ilomantsin, Joensuun, Keski-Karjalan ja Savonlinnan Kalevalaiset Naiset.
Olen Pia Ala-Äijälä, kuusikymppinen nainen Raumalta.
Työskentelen päivisin Rauman kaupungin sivistystoimen talous- ja hallinto-osastolla toimistosihteerinä ja teen myös kulttuuritoimelle erilaisia keikkatöitä, mm. messuilla ja tapahtumissa. Kerran viikossa iltaisin opetan Rauman kansalaisopistossa kansallispukujen tekemistä.
Harrastuksiini kuuluvat monipuoliset käsityöt, mm. kansallispukujen valmistaminen ja kaikenlaiset muut ompelutyöt sekä villapaitojen ja sukkien kutominen.
Olen tullut mukaan Rauman Kalevalaisten Naisten toimintaan v. 2017 ja olen siitä asti ollut aktiivisesti mukana yhdistyksen kansallispukutarkistusprojektissa, joka on alkanut jo vuonna 2013, sekä toiminut vuodesta 2018 alkaen yhdistyksessä taloudenhoitajana, sihteerinä ja tiedottajana
Toimin Rauman Kalevalaisten naisten lisäksi aktiivisesti Rauman kansalaisopiston opistolaisyhdistyksen (v.1991 alkaen), Rauman Taideyhdistyksen sekä Suomen kansallispukuyhdistys Raita ry:n hallituksessa. Kaikissa näissä yhdistyksissä hoidan mm. yhdistysten taloutta sekä kolmessa ensin mainitussa myös sihteerin tehtäviä.
Muutaman vuoden ajan harrastuksiin on kuulunut myös osallistuminen Lapin Patolampiteatterin toimintaan – ensin puvustajana ja nykyään myös näyttelijänä.
Olen suorittanut Raision seudun koululutuskuntayhtymän järjestämän käsityöntekijän ammattitutkinnon sekä historiallisten pukineitten, että kansallispukujen tekijänä. Aloitin myös Kansallispukukeskuksen kansallispukukoulutuksen Jyväskylässä elokuussa 2021.
Kummiyhdistyksiäni ovat Turun, Porin ja Rauman Kalevalaiset Naiset.
Kalevalaisuus on osa minua, on ollut jo lapsuudessa karjalaisten isoäitien mukana tulleena elämänarvona. Mielestäni olen osa elämänprosessia, jossa teen olemalla menneisyyden olevaksi nykyisyydessä.
Koulutukseltani olen filosofian maisteri ja pääaineena biokemia ja kliinisanalyyttinen linja. Työskentelen Ikaalisissa toimivan säätiöpohjaisen vanhuspalveluja tuottavan konsernin toimitusjohtajana. Talousosaaminen ja henkilöstöjohtaminen ovat minulle arkea. Johtamistaitoja päivitän säännöllisesti yliopisto-opinnoilla. Työtehtävissäni kohtaan ikääntyvien elämän merkityksellisyyden. Perinne ja kulttuurielämykset liittyvät olennaisesti vanhustyön asiakkaiden kokemuksiin.
Minulla on kolme lasta ja kolme rakasta lastenlasta. Luonto, liikunta, kirjallisuus ja järjestötoiminta ovat minulle läheisiä harrastuksia.
Olen liittynyt Ikaalisten Kalevalaiset Naiset ry:n jäseneksi vuonna 2015. Minut valittiin hallitukseen vuonna 2023 ja yhdistyksen puheenjohtajaksi vuonna 2024. Toimin innokkaasti myös yhdistyksen esiintyvässä ryhmässä Annikaiset. Kiitän luottamuksesta aloittaessani Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksessa syksyllä 2024.
Kummiyhdistykseni ovat Tampere, Ikaalinen, Lempäälä ja Parikkala, Lappeenranta/Joutseno ja Imatra.
Edustan mielestäni tavallista kalevalaista naista, joka on saanut itselleen paljon olemalla mukana kalevalaisten naisten toiminnassa. Haluaisin kehittää Liiton toimintaa siten, että muutkin saisivat kokea perinteen ja kulttuurin voiman omassa elämässään. Liiton hallituksessa tehty työ ei aina näy suoraan jäsenistölle. Haluaisin omalla toiminnallani tuoda liiton toimintaa tutummaksi myös rivijäsenille.
Työskentelen Oulun kaupungin konsernihallinnossa suunnittelijana. Tehtäviini kuuluu seurata Oulun kaupungin toimintaympäristöä kuten väestökehitystä, työllisyyttä ja oululaisten hyvinvointia. Kalevalaisen kulttuurin lisäksi harrastuksiini kuuluvat lukeminen, luonnossa liikkuminen ja erilaiset käsityöt. Nyt olen innostunut erityisesti kehräämisestä. Olen tehnyt itselleni Rantalakeuden kansallispuvun ja miehelleni Kainuun miehen puvun. Ommellessani käsin katesaumaa tunsin yhteyden esiäiteihimme.
Kummiyhdistykseni ovat Oulu, Kemijärvi ja Rovaniemi.
Olen Vaasan Kalevalaisten puheenjohtaja ja työskentelen Vaasan KansalaisopistoAlmalla yhteiskunta-aineiden, teatterin ja sanataiteen suunnittelijaopettajana. Kalevalaisten naisten toimintaan osallistuin jo Helkatyttönä Jyväskylässä 1970-luvulla. Kansanperinneharrastuneisuuteni on saanut vuosien varrella moninaisia eri muotoja. Viime vuosina täällä Vaasassa olemme muun muassa harrastaneet erilaisia käsityötekniikoita, yhteistyötä paikallisen ulkomuseon kanssa, keksineet kansallispukuhiihdon ja perustaneet synkkiin kansanlauluihin erikoistuneet Maanvaivat -kuoron.
Kummiyhdistykseni ovat Kokkola, Seinäjoki, Teuva ja Vaasa.
Tulen Kainuusta ja kalevalaisesta Kajaanista.
Yli 40 vuotta kestäneet työurani aikana olen toiminut opettajana ja rehtorina vapaan sivistystyön oppilaitoksessa, Kaukametsän opistossa. Koulutukseltani olen käsityönopettaja ja kasvatustieteen maisteri.
Olen saanut olla mukana tutkijana Kajaani yliopistokeskuksen hallinnoimassa hankkeessa, jossa kokosin ja tutkin 1700 ja 1800-lukujen Kainuun miesten pukujen museaalista aineistoa. Kokoamani aineiston perusteella Kainuun miehen kansallispuku voitiin valmistaa ja hyväksyttää. Luennoin mielelläni pukututkimuksesta ja kansallispuvuista.
Olen elämässäni, työssäni ja harrastuksissani kokenut suomalaisen juurevan kulttuurin ja perinteen voiman. Haluan toimia niin, että elävä kulttuuriperintö ja sen arvostaminen välittyisi kauttamme laajalle myös lapsille ja nuorille.
Arvojeni perustana ovat ajattelu, tunne ja toiminta ihmisen kasvussa. Koen arvojeni olevan sopusoinnussa Kalevalaisten Naisten Liiton arvojen kanssa.
Kummiyhdistykseni ovat Koillis-Savon, Kuopion ja Ylä-Savon Kalevalaiset.
Olen toiminut jo pitkään aktiivisesti perinteikkäässä Tornionlaaksossamme, ainutlaatuisessa rajayhteisössä. Harrastan paikallishistoriaa, Tornionlaakson murteita, muunmuassa Ruotsin virallista vähemmistökieltä Meänkieltä ja tarinankerrontaa. Yhdistyksemme toimii tiiviissä yhteistyössä Haaparannan Kalevalaisten kanssa.
Työskentelin yli 35 vuotta pankissa, pääosin asiantuntijana ja pankinjohtajana. Tuon pitkän työkokemukseni rahoitus- ja sijoitusalalta hallituksen käyttöön.
Koen erittäin vahvasti kaikki Kalevalaisten Naisten Liiton tehtävät, tavoitteet ja arvot omikseni. Perinteiset yhdistykset ovat toimintamme kulmakivi. Sen lisäksi pitää löytää uusia muotoja saada mukaan väkeä kulttuuriperinnön kiehtovaan maailmaan. Jäsenhankinta on tärkeää myös nuoremmissa ikäluokissa, jotka ovat ruuhkavuosissa: Somemarkkinoinnin lisäys ja tarjolle myös verkossa toimiva yhdistys.
Innostun uusista haasteista.
Kummiyhdistykseni ovat Götanmaan, Haaparannan, Tornion, Ylitornion ja Tukholman Kalevalaiset sekä Roslagen Kalevala.
Työskentelen erityisopettajana Sydän-Laukaan yläkoululla. Tuen oppilaita oppimisen vaikeuksissa ja yritän keksiä keinoja koulutyön tuomien haasteiden kanssa selviämiseen. Nuorten kanssa työskentelyn vastapainona runoilen, leikin ja laulan lasten kanssa helkanuorten kerhossa. Voimia arkeen tulee myös metsäpoluilta ja kirjojen sivuilta. Hallituslaisena olen ollut mukana jäsenhankintakampanjassa. Toiminnastamme tiedottaminen ja uusien ideoiden kehittely jäsenistömme käyttöön on lähellä sydäntäni.
Kummiyhdistykseni ovat Jyväskylän, Heinolan, Hämeenlinnan, Keiteleen, Laukaan, Mikkelin ja Äänekosken Kalevalaiset Naiset.