Kalevalaisten Naisten Liiton tarina alkoi 1930-luvulla, jolloin kirjailija Elsa Heporauta halusi kunnioittaa suomalaista naista, kulttuuria ja perinnettä patsashankkeen muodossa. Kalevalan 100-vuotisjuhlassa hän pohti, miksi juhla-asuissa ei näy enemmän suomalaisuutta. Katse kiintyi menneisyyteen, josta syntyi idea asustaa suomalainen nainen muinaiskorulöytöihin pohjautuviin koruihin. Kansallismuseon esihistoriallisista kokoelmista valittiin 40 korumallia, joiden ensimmäinen sarja esiteltiin presidentin puolison Kaisa Kallion teekutsuilla joulukuussa 1937. Tästä alkoi Kalevala Korun menestyksellinen tarina. Korumyynnistä saaduilla varoilla Kalevalaiset naiset tekivät hyväntekeväisyyttä. He perustivat äiti- ja lapsikoteja, avustivat inkeriläisiä ja rajan takaa siirtyneitä karjalaisia sotavuosina ja niiden jälkeen.

Kalevala Korusta tuli itsenäinen liikeyritys, jonka omistaja on yhä Kalevalaisten Naisten Liitto. Toisen maailmansodan jälkeen Kalevalaisten Naisten Liitto perusti toisenkin liikeyrityksen vuonna 1946: ravintola Kestikartanon, jonka toiminta on jo loppunut. Liikeyritysten kautta Kalevalaiset naiset pystyivät rahoittamaan perinne- ja kulttuuritoimintaansa.

Elsa oli visiönääri

Liiton perustaja Elsa Heporauta puhui kalevalaisesta renessanssista, jonka tulisi ulottua kaikille elämän alueille itsenäisyyden säilyttäneessä Suomessa. Kotimaisuuden ja kansanperinteen tulisi näkyä kodin sisustuksesta pukeutumiseen ja matkamuistoihin. 1940-luvulla Heporauta perusti yhdistyksiä maakuntiin kulttuurityötä tekemään. Paikallisyhdistyksiä synnytettiin eri puolille maata, ensimmäisenä Suonenjoelle, Kuopioon ja Iisalmeen. Näiden paikallisyhdistysten katto-organisaatioksi perustettiin vuonna 1955 Kalevalaisten Naisten Liitto ry. Jäsenkentän yhdyssiteeksi perustettu Pirta-lehti alkoi ilmestyä vuonna 1961.

Myös nuorisotyö on kuulunut Kalevalaisten naisten toimintaan. 1940-luvulta alkaen nuoria innostettiin mukaan lausuntaharrastuksen avulla. Paikallisyhdistyksiin perustetut Helkanuoret ovat sidoksissa Kalevalaisten naisten yhdistyksiin, mutta heille perustettiin vuonna 1983 oma keskusjärjestö, Helkanuorten liitto.

Kansanperinne tutuksi

Alusta lähtien järjestön tarkoituksena on ollut kansanperinteen tunnetuksi tekeminen. Suomalaista kulttuuria on edistetty monin tavoin julkaisemalla kirjallisuutta, osallistumalla perinnekeruiden järjestämisiin, tukemalla taiteilijoita apurahoin ja jakamalla tunnustuspalkintoja, kuten Larin Paraske – ja Elsa Heporauta -palkintoja. Larin Paraske -palkinnolla muistettiin mestarillisia sanankäyttäjiä ja perinteenjatkajia. Elsa Heporauta -tunnustuspalkinnon tarkoituksena on edelleen vaalia hänen muistoaan suomalaisen kulttuuriperinnön kehittäjänä, kirjailijana ja kalevalaisten naisten perustajana. Rahasto jakaa viiden vuoden välein tunnustuspalkintoja sekä apurahoja naiskirjailijoille, -taiteilijoille ja -tutkijoille.

Kalevalaisten Naisten Liiton ja jäsenyhdistysten toiminta näkyy vireänä vaikuttamisena paikalliseen kulttuuriperintökenttään eri puolilla Suomea ja Ruotsia.

Liitto elää nyt uusiutumisen aikaa. Perinteiset arvot, hidas elämä, käsillä tekeminen, koti ja sen elämänpiiri ovat taas suosiossa.  Arvomme ovat juuret, rohkeus ja kauneus.

Meillä on mahdollisuus nähdä niin kuin ennenkin nähtiin, mutta myös rohkeus kyseenalaistaa ja uudistaa kulttuuriperintöämme. Vuonne 2026 voimaan tulleen strategiamme ydinsanoma on ”Kulttuuriperintö ohjaavaksi voimaksi kohti kestävää tulevaisuutta.”

Sen joka kopioi vanhaa, täytyy luoda myös uutta. / Elsa Heporauta

Naisverkosto

Elsa Heporauta kokosi yhteen naisia yli ammatti- ja puoluerajojen yhteisen asian eteen, tekemään tutuksi esiäitien perinnettä ja kulttuuria. Hän loi naisverkoston, jolla on vahvat juuret ja kantavat siivet. Tänä päivänä toimintaa on 46 eri paikkakunnalla Suomessa ja Ruotsissa. Jäseniä eri jäsenyhdistyksissä on yhteensä n. 2 300.

Liitto on ollut vuodesta 1941 Naisjärjestöjen Keskusliiton jäsen ja Opintokeskus Siviksen jäsen 1982. Liitto on osa verkostoa, joka toimii Kalevalan saaman Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (EHL) ympärillä. EHL-verkostoa koordinoi Kalevalaseura-säätiö ja tunnuksen pääkohteita ovat Suomalainen Kirjallisuuden Seura, Gallen-Kallelan Museo, Juminkeko Kalevala-keskus ja Parppeinvaaran runokylä.