Istun mainiossa Kirja-kahvilassa Helsingin yliopiston kirjastossa. Juttelen ystävättäreni kanssa liukuportaita vastapäätä olevassa pöydässä. Keskustelun lomassa huomioni herpaantuu, ja katseeni kiinnittyy yhä enemmän liukuportaisiin. Sehän on kuin muotinäytös! Nuorella naisella on yllään mustat legginsit ja kevyen kevyt, mustapohjainen, kukkakuvioinen kesämekko. Takaa tulee värikkäiseen hameeseen ja pitkään folk-henkiseen takkiin sonnustautunut nainen valtavaa kassia kantaen. Mustatukkaisella tytöllä on farkut ja valkoinen T-paita sekä luonnonvalkoinen jumpperi harteille heitettynä. Taas kesämekko, olisiko Ginatricot:n mallistoa?
Mustavalkoiseen pukeutunut aikuinen nainen ajattomassa asussa on seuraava tulokas, takana nuori nainen piukoissa housuissa ja pitkässä neulatakissa. Bongaan vielä kaksi Marimekkoa, molemmat uutta Pieni keidas -mallia, toinen mustasininen, toinen vihreäkeltainen. Parilla ystävättärellä on samanlaiset tunikat virkattuine pitseineen, olisiko kyse yhteisestä harrastuksesta? Huivipäisellä nuorella naisella on musta lyhyt jakku ja piukka pitkä hame, harteilla värikäs huivi, ja hän tasapainoilee valtavan paperipinon kanssa.
Ajatukseni harhailevat pukuja katsellen. Olisiko tässä leikkaus naisten pukeutumisesta? Ginatricot, Zara, Mango, Zalando, Vero Moda – kepeitä kesämekkoja samasta muotista, kuitenkin jokainen kantaa sellaista omalla tavallaan. Legginsit ovat joko mustia tai sinistä farkkumallia. Sattumia ei ole. Näyttää siltä, että asut ovat harkittuja, värit synkkaavia. Tennareiden, conversejen ja muiden vapaa-ajan kenkien nauhojen värit toistuvat joko huivissa ja muissa asusteissa, tai sitten kukkamekon kuvioissa. Ballerinat ovat enimmäkseen mustia, kenties kesäkuumalla olisi sandaaleja enemmän.
Puku peittää ja paljastaa. Puvulla voidaan osoittaa mieltä. Ajaton pukeutuminen on ympäristöystävällinen kannanotto. Tennarit ja muut vapaa-ajan kengät kertovat kai rennosta elämäntyylistä. Vaikka värikkäät kesämekot ovat massatuotantoa, ne kuitenkin paljastanevat kantajien kaipaavan jo kesää ja pakoilevan talven mustaharmaata värisävyä. Hauska muotinäytös jatkuu jatkumistaan. Parin tunnin aikana pyörähtää liukuportaissa eri-ikäisiä naisia satamäärin.
Mietin, mitä tässä on suomalaista vai onko sitä ollenkaan? Kepeitä mekkoja on muuallakin, mutta legginsit ja housut ovat suomalaisten valintoja kenties ilman ja mukavuuden takia. Vapaa-ajan kengät sävytettyinä asusteisiin näyttää kovin yleiseltä, ja kertoo samasta rennosta elämänasenteesta. Muodin orjista ei voida puhua, pikemminkin elämänasenteesta, johon harkitusti peilin edessä valittu puku asusteineen kuuluu. Kirja-kahvilan yleisö on monikansallinen ja -kulttuurinen, kuitenkin heitä kaikkia yhdistää sama tavoite: halu näyttää hyvältä, mutta omalla tavallaan ja rennosti!
Miten sata vuotta sitten? Kenties kesäjuhlat tarjosivat vastaavaa silmäniloa, jolloin saattoi niinikään verrata kansanpukuja, kansallispukuja ja muodikkaita puseroita, jakkuja ja mekkoja rinnakkain. Kaupunkikuvassakin erottui hattupäisiä rouvia, huivipäisiä palvelijoita ja kansanpukuisia maalta sattumoisin pyörähtäneitä naisia. Eihän vanhoja vaatteita hylätty, toiset käyttivät niitä loppuun, toiset taas muodistivat niistä vaikka lapsille sopivia ja loppuun kuluneet kelpasivat vielä lattiaräteiksi tai tilkkeiksi. Nuoret ovat aina olleet innovaatoreita, ja halukkaasti hyväksyivät uutuuksia.
Vaikutteita on tullut eri suunnista, Virosta neulemalleja, Ruotsista mallikirjoja ja ostokankaita, Norjasta neulemalleja, Venäjältä kuviollisia kankaita ja huokeita koruja. Amerikansuomalaisten paketeissa oli oudosti leikattuja ja hiuslaskoksin koristeltuja leninkejä, joita mieluusti sovitettiin. Naisten ja miksei myöskin miesten kauneudenhalu on aina ollut ikuinen, ja kekseliäisyyttä riitti, jos varoja ei ollutkaan paljon.
Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtaja ja dosentti
Ildikó Lehtinen