Marilainen nainen kansanpuvussa

Loisteliaita kansanpukuja, laulua, tanssia ja sydämellisiä marilaisia – näissä merkeissä alkoi Marinmatka. Untšon marilaiset hoivasivat vieraat tarjoamalla kansallisruokiaan ja kertomalla kylästä, koulusta ja kylän kulttuurielämästä. He olivat myös kiinnostuneita, mitä suomalaiset naiset tekevät, ja näin syntyikin välillä vilkas keskustelu. Matka taittui pääkaupunkiin, Joškar-Olaan, ja miltei huomaamatta olemmekin päätyneet katsomaan Marin kansallisteatterin kansannäytelmää Salikaa. Seuraavana päivänä lähdimme Marin tasavallan koillispuolelle Nemda- ja Bolšaja Nurma -jokien varsille.

 

Helteisenä päivänä pyhät lähteet tarjosivat virkistystä ja kertoivat marien luontosuhteesta. Päivän päätteeksi matkalaisia odotti sauna ja pulahtaminen jääkylmään lähdeveteen. Lapsuuden museossa tutustuimme marilaisiin kirjailijoihin, tutkijoihin, näyttelijöihin, laulajiin ja toimittajiin. Yhteistyöstä muistuttettiin julkistamalla suomalaisten ja marilaisten tutkijoiden kirjoittama kirja Perinteitä ja innovaatioita. Itämarien kulttuuriperintö nyt.

 

 

 

Joškar-Olan näkymät ovat sekoitusta venäläistä ja venetsialaista arkkitehtuuria, marilaisuutta ei katukuva tarjonnut. Tällaisenaan kaupungista tuli suosittu turistikohde. Aurinko paistoi lämpimästi, ja jäähyväiset jälleen muistuttivat marien rakkaudesta lauluun ja tanssiin sekä upeisiin kansallispukuihin.

 

Teksti ja kuvat Ildikó Lehtinen

 

Ompelimossa ommellaan huiveja 1950-luvun mallien mukaan.

 

Kulttuuritalon emäntä.

 

Vizimbirin kylä auringonlaskun aikaan

 

Lähteellä Kuženerin lähellä.
Katettu pöytä Vizimbirissä.
Kylänäkymä
Joškar-Olan näkymiä.
Joškar-Olan näkymiä.
Joškar-Olan näkymiä.
Joškar-Olan näkymiä.