Suomi on kahvimaa, ja iltapäivällä kahvitellaan Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Kuluvana vuonna olen saanut huomata, että kahvi ei maistu kuten ennen. Harvemmin puhutaan siitä, miten lääkehoidot saattavat muuttaa makuaistia. Ikävä on huomata, kun kahvi ei maistukaan niin kuin ennen. Itse kokeilin kahvia maidon kanssa ja ilman, sokerin kanssa ja ilman, mustana ja kerman kanssa, maku muistutti lähinnä tiskivettä. Ongelmani kanssa en varmastikaan ollut yksin.
Pienestä asiasta tulikin suuri. Ihminen havahtuu siihen, että jokapäiväiseen rutiiniin voi tulla äkkimuutos, vaikka pieni sellainen. Helppo on ajatella, miksi suurennella asiaa. Juo teetä! Ja niin tietysti olen tehnytkin. Kahvittelu on länsimaissa kuitenkin verrattavissa riittiin, samoin kuin idässä teen valmistaminen. Riitti ei välttämättä tarkoita uskonnollista menoa, vaan määritelmän mukaan se on sosiaalisen käyttäytymisen muoto, joka liittyy tiettyyn paikkaan, aikaan ja tilanteeseen. Kahvittelu olisi helppo liittää aineettomaan kulttuuriperintöön, joka elää yhä ja saa uusia muotoja.
Suodatinkahvin ohella pannukahvi on tekemässä paluuta, kuten monet muutkin 1970-luvun ilmiöt. Nyt pettua on tullut kauppoihin, nautitaanko kohta taas korvikekahvia ylellisyytenä? Palaako sikuri korvikkeena? Nyt Helsinki ja miksei koko Suomi on tottunut juomaan espressokahvia, lattea ja cappuccinoa. Vaikka kutsutaan edelleen kahville kotiin, ja kahvi kuuluu edelleen juhlapöytään, nyt yhä enemmän mennään kahville, tavataan ystäviä ja sukulaisia kahvin merkeissä kahviloissa. Kahvin kanssa nautitaan pullaa, mutta espresson kyytipoikana on useimmiten palanen suklaata. Uusia tapoja omaksutaan, mutta kahvi kuuluu niin työelämään kuin arkeen ja juhlaan.
Kahvittelu on osa aineellista kulttuuriperintöä. Jokainen muistaa ruusukuppeja, toiset nostalgisesti ja toiset taas huvittuneena. Työpaikoissa ja kotonakin on oma kuppi, josta kahvi maistuu parhaiten.
Nauttikaamme kahvista, mieluiten yhdessä muiden kanssa. Huomenna koko Suomi juo kahvia, ja kahvittelu jatkuu tulevaisuudessakin. Voin tunnustaa, että nyt minullekin kahvi maistuu, ja heikkouteni on espressokahvi. Se muistuttaa minua isästäni, joka keitti ruoan päätteeksi kahvia miltei seremoniallisin menoin.
Toivotan kalevalaisille naisille hyvä kahvihetkiä ja nimenomaan yhdessä muiden kanssa nautittuna!
Kalevalaisten Naisten Liiton puheenjohtaja, dosentti Ildikó Lehtinen
Kahvia suomittiin ylellisyytenä, silti sitä juotiin vaikka salaa. Per Nordqvist. Kahvikielto. 1794. Nationalmuseum, Tukholma.
Ravintola Kestikartanossa Arabian kuppeja koristi arkkitehti Aaren Ervin suunnittelema oluthaarikka. Helsingin Kalevalaisten Naisten arkisto. Kuva Suvi Sievilä.