Terveisiä Selkämeren rannalta, entiseltä hallituslaiselta. Haluan kiittää kaikkia tapaamiani ihmisiä ja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut työskennellä näiden kuuden vuoden aikana Kalevalaisten Naisten Liiton hallituksessa. On ollut hienoa tutustua ihmisiin eri puolilta Suomea; eri ikäisiin ja erilaiset taustat omaaviin naisiin. Näiden vuosin aikana olen omissa tutkimuksissani sukeltanut saunan lämpöön ja vedenalaiseen maisemaan. Liiton toiminnassa olen järjestänyt teemavuotta Voimapaikka ja kirjoittanut Pirtaan muun muassa Kalevalan naisten maisemasta. Rakkaita teemoja minulle kaikki. Näiden parissa varmasti tulen jatkamaankin. Muutamalla fragmentilla ja runolla, jonka ajattelin lukea jäähyväisiksi Rovaniemen kokouksessa, mutta jonka aikapulan takia jätin lukematta, avaan vielä tätä matkaani, joka on ollut yhteinen monen teistä kanssa.
Ihminen tarvitsee itselleen voimapaikan. Se voi olla konkreettinen mätäs tai sohvannurkka. Se voi olla myös yhteisö, harrastus tai suhde omiin juuriin. Se on paikka, jolla on rihmat menneeseen ja tulevaan. Se sitoo meidät maailmaan, omaan itseemme ja lohdulla antaa myötä menneelle ja voimaa tulevalle. Usein yhdessä tekemisessä on tällaista voimapaikan väkeä. Toivon, että moni teistä olisi löytänyt omassa yhdistyksessänne ja liiton toiminnassa tällaista voimauttavaa väkeä.
Tulevaa vuottakin ajatellen paikat ovat tärkeitä, sillä paikat synnyttävät tarinoita ja tarinat synnyttävät paikkoja. Yhdessä kertoen ja kuunnellen voimme vaeltaa ja kartoittaa maailmaamme.
Voimapaikka on kuin rituaali tai myytti. Sen läsnäolo on kuin menopaluulippu kokemaan jotakin kuviteltua, kertaalleen elettyä. Se on haaveilun aktuaalistumista. Se on arjen taidetta. Se on jokamiehen oikeus kokea jotakin ja olla kuin suuren taideteoksen äärellä. Se on ympäristön, luonnon, paikan ja maiseman antama aistittava kokemus, jonka kokija voi kehystää osaksi itseään. Voimapaikka on kuin muistojen ja merkitysten värittämässä labyrintissä vaeltaminen, jossa sisä- ja ulkokehät vuorottelevat.
Kalevalasta voimme löytää omiin kulttuurisiin juuriimme liittyviä naisten voimapaikkoja.
Kalevalan naiskuva on luonnonläheinen. Nainen ei vain ole luontoa vaan luonto myös on nainen. Kalevalassa naiset ovat yhtä kuin maailmansynty, meret, ilma ja metsä.
Kalevalan mukaan maailmaa ei olisi ilman naista. Sotka muni munansa neion polvelle ja siitä kaikki sai alkunsa. Naisen ruumis on Kalevalan kuvaamassa maailmansynnyssä tärkeä osa maisemaa. Naiset liittyvät Kalevalan maisemaan muutenkin kuin vain maailmansyntyyn. Kun maailma on valmis ihmisen toimittavaksi hallitsevat naiset yhä sen keskeisiä elementtejä, esimerkiksi ilmatar taivasta, aallotar vettä ja luonnottaret metsää ja muita tärkeitä maisematyyppejä. Myös yksilöidymmät naishahmot kuten Tellervo ja Mielikki ovat tärkeä osa luontoa.
Kalevalan naiset osana luontoa ovat myös abstraktimpia elämän ja kuoleman kulkuun liittyviä hahmoja ja persoonallistumia. Tuonelaksi personoitunut kuolema on usein nähty feminiinisenä. Naisena on myös pidetty pahaa noitaa ja useisiin luonnonpaikkoihin sijoitettua hiittä, vaikka se onkin myös paikka, jossa on mm. peltoja, nurmia ja korpia. Naiset ovat Kalevalassa osa luontoa ja luonto myös vaikuttaa heihin erityisellä tavalla. Kohtalokas voi olla pieni ja kirpeä marja puolukka.
Kalevalan naisten maisema on maailman alun luomiskertomuksen maisemaa neion polvineen ja ihmiselon lopun maisemaa Tuonelan virtoineen sekä monia maisemia noiden aikojen välillä, esimerkiksi metsiä marjoineen.
Minulla on aika aloittaa uusi retki ja teillä uusi retki uuden hallituksen kanssa. Me kaikki olemme uuden äärellä; jatkuvasti. Seuraavan runon kirjoitin yhteen konserttiin Noormarkussa muutama vuosi sitten, mutta sen sanoma sopii tähänkin hetkeen
Ennen yötä
Me emme voi tietää
mitä tulee tapahtumaan.
Me voimme tuntea, me voimme aistia
olla tässä hetkessä.
Tunnemme omat luomemme, raskaat jalkamme.
Suljemme silmämme,
aloillamme,
tunnemme ajan ja paikan, jossa olemme.
Avaruus virtaa, vaikka emme ajattelisi mitään,
lentävät tähdet,
etsivät pöllöt yön oksaa,
saalistavat yön olennot,
kimmeltävät yökkösen siivet mahdollisessa valossa,
sen kajossa, joka levottomankin yllättää.
Voimme laskea pyydyksemme,
voimme ajatella loogisesti, jos jaksamme kyetä.
Ja jos emme jaksa
voimme levätä
voimme jakaa lempeyttämme
voimme uskoa ja toivoa
voimme kuvitella maailman virtaavan meissä
voimme rakentaa alttarin
pystyttää pilarin
kuunnella pidempään
voimme kuvitella tulevaisuuden, jos huomenna olisi
mutta sitä ennen
ennen yötä
on tämä hetki
Haluan kiittää teitä kaikkia, joiden kanssa olen elänyt tärkeitä hetkiä. Tästä on hyvä jatkaa. Voimapaikkojen, kertomusten ja tarinoiden sekä Kalevalan naisten ja Kalevalaisten naisten kanssa:
Minun voimapaikkani, mitä se on jos…
Jos maalaisin sen teille se olisi kaikki sininen märkänä, kuplivana ja voimakkaana.
Jos piitäisin sen, olisi se nopea viiva yli paperin.
Jos säveltäisin sen, olisi se puhdas a-duuri sointu ja vaahtopäiden synkooppi vasten kallioita.
Jos tanssisin sen, olisi se yhtäkkinen pysähdys kesken piruetin.
Jos kirjoittaisin sen, olisi se pitkä ja monotoninen runo vailla verbejä.
Ne ovat tarinoita vailla loppua. Ne ovat tutkimusmatka, muistojen ja unelmien kautta todellisuuteen. Hyvää matkaa! Kiitos.
Terveisin
Laura Seesmeri