Puolesta ja vastaan. Kirjailija ja aatteet.

Elsa Heporauta (1883-1960) oli oman aikansa renessanssi-ihminen. Hänen palava energiansa kohdistui ennen kaikkea heikompien auttamiseen, suomalaisen kansansivistyksen laajentamiseen ja kalevalaisen kulttuurin ylläpitoon. Elsan isä, sahanjohtaja Juhana Koponen, johti Puumalassa vastuullisesti 200 ihmisen sahayhdyskuntaa ja toimi samalla lääkitsijänä ja parantajana. Isän huolenpito ja auttaminen toimivat voimakkaana esimerkkinä Elsalle koko hänen elämänsä ajan (Heporauta 1955, 461). Elsa Heporauta eli todeksi oikeaksi kokemiaan aatteita perustamalla Kalevala Korun, jonka tuotoilla liiketoiminnan omistaja, Kalevalaisten Naisten Liitto ry., saattoi harjoittaa hyväntekeväisyystoimintaa sota-aikana ja sen jälkeen.

Kirjailijana Elsa Heporauta tarttui arkisiin, nykynäkökulmastakin rankkoihin aiheisiin. Hän myös kirjoitti suomen kielellä aikana, jolloin suomenkielistä kaunokirjallisuutta oli vähän saatavissa (Kajannes 1990, 27). Arvelemme, että hänen teoksiensa suosion salaisuus oli näiden yhdistelmä.

Olemme koostaneet tämän artikkelin lukukokemustemme perusteella kahdesta näkökulmasta. Ensinnäkin Elsa Heporauta kuvailee useissa teoksissaan ja novelleissaan nuorten naisten seksuaalista hyväksikäyttöä ja sen seurauksia. Tartuimme aiheeseen sen ajankohtaisuuden vuoksi. Onhan #metoo edelleen päivittäin lehtien palstoilla. Toiseksi Elsalla oli myös lennokas ja yllättävä puolensa, joka tuli esille tulevaisuuteen kurkottavassa, teknologiauskoisessa romaanissa Seeritin rakkaudentie.

Otsikoissa 80 vuotta myöhemmin

Vuonna 2017 sosiaalisessa mediassa käynnistynyt kampanja seksuaalista ahdistelua vastaan levisi nopeasti maailmanlaajuiseksi. #metoo -tunnuksella esiintyvä liike on alun perin nuorisojärjestö Just Be Inc.:n perustajan, Tarana Burken, vuonna 2007 kehittämä, seksuaalista häirintää vastustava kampanja, jonka avulla haluttiin tavoittaa seksuaalisen hyväksikäytön uhreja vähäosaisissa yhteisöissä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Me_Too_-kampanja). Elsa Heporauta kirjailijana kuvailee työväestön elämää paitsi maaseudulla, myös kaupungissa. Kuvaukset ovat yksityiskohtaisia ja dialogeissa pohditaan elämän kohtaloita (esim. Heporauta 1955, 120-123). Kirjailija kuvailee useissa teoksissaan seksuaalista ahdistelua, insestiä, väärinkäytöksiä sekä naisten hyväksikäyttöä. Hän kuvailee tapahtumia suoraan esimerkiksi novellikokoelmissa Herran heikkoja (Heporauta 1943, 48, 52-53) ja Lintu löi ruutuun (Heporauta 1932, 33-35). Hämmentävän yksityiskohtaista kuvailua lapsen näkökulmasta on kirjassa Hiljainen ääni katveesta (Heporauta 1934, 44).

“Joka jyrinää kadulta luulin isän askeleiksi, jokaista porraskäytävästä isäni ääneksi. Torkahdellessani lyhyihin unenpätkiin heräsin yöllä monta kertaa itkuun _ aina oli tulevinaan joku paha mies päälleni. Se oli muodoton kuin unikuva ihmisistäkin, mutta sen pelottavan elävyyden tajusin uhkaavana, kerran tunsin karvaisten käsienkin tarttuvan itseeni kuin olisivat ne olleet Tarzanin kasvatusemon hyvät, mutta arkeuttavat kädet“.

Toisaalta Elsa Heporauta ymmärtää pahankin käyttäytymisen taustoja. Hän antaa henkilöilleen historian, jonka valossa tekoja voi ymmärtää. Elsa Heporaudan halu ja kyky nähdä ihmisen käyttäytymisen taakse tulee ilmi useissa kohdin, esimerkiksi novellikokoelmissa Lintu löi ruutuun (Heporauta 1932, 34) ja Herran heikkoja (Heporauta 1943, 58-61).

Oudoksuttavaa on lukea viime vuosisadan alun käsityksiä avioliitosta, jossa naisen tehtävä on olla miehen sulostuttaja (Heporauta 1955, 277). Naista puhutellaan kuin lasta (Heporauta 1933, 12-13) ja nainen jää taloudellisesti miehen varaan (Heporauta 1955, 321). Tämä yhteiskunnan rakenteessa esiintyvä naisen riippuvuus miehen vallasta pakottaa roolihenkilöt laskelmoimaan suhtautumistaan hyväksikäyttäjän tekoihin. Esimerkiksi novellissa Vanki hyväksikäytetty nainen ei halua ilmiantaa miestä koston pelossa vaan syyllistää mieluummin itsensä (Heporauta 1943, 23-25). Kirjailija puolustaa hyväksikäytön uhreja kertomalla näistä myötäeläen ja kuvailemalla lukijalle roolihenkilön uhkaavassa tilanteessa käyttämän toimintamallin (Heporauta 1923, 35) tai ennaltaehkäisevän teon (esim. Heporauta 1955, 23 ja Heporauta 1943, 271-272).

Romaanissa Leenan perhe Elsa Heporauta uskoo kuitenkin roolihenkilönsä Leenan kautta avioliittoon ja avioliitossa tulevaan onneen. Kirjailijan suhde uskontoon näyttäytyy roolihenkilöiden haluna anteeksiantoon ja uskona ihmisessä olevaan hyvään (Heporauta 1943, 31).

Usko tieteeseen ja teknologiaan

Elsa Heporautaa viehätti kovasti kaikki yliluonnollinen yhdistettynä ihmisen mielenliikkeisiin. Ajatuksiaan hän pääsi toteuttamaan fiktiivisessä mielikuvitusteoksessaan Seeritin rakkaudentie, jossa tapahtumat sijoittuvat maan ulkopuolisille tähdille. Elsa Heporaudan tekstistä saa vaikutelman, että kirjan kirjoittamisen aikoihin 1940-luvun puolivälissä nähtiin tiede ja tekniikka ihmiskunnan rauhan ja hyvinvoinnin edistämisen välineinä.

Arvasiko Heporauta itsekään, että se, minkä hän kirjoitti mielikuvituksena, onkin täyttä totta vajaa sata vuotta myöhemmin! Itse asiassa Heporaudalla on ollut hieman selvänäkijän kykyjä. Romaanissa maan ulkopuolisella tähdellä kaksi eri kansaa kilpailevat keskenään, kummalla on paremmat aseet ja parempi teknologia. Jo tuohon aikaan maailmansodan vielä velloessa on todennäköisesti idän ja lännen välinen kilpavarustelu alkanut näkyä maailmanpolitiikassa. Samoin romaanissa toisella kansalla on ylivoimaiset aseet: kuutamossa kukkivan puun ja lasimaisen aurinkokiven yhtymä erittää sähkövirtoja ja voi vaikuttaa säikäyttävästi vastustajiin, joskaan ei kuolettavasti. Kuulostaa kovasti etälamauttimelta, joka Suomessa yleistyi vasta 2000-luvulla.

Toisella kansalla puolestaan oli mm. salaisia virtakeskuksia, joilla saattoi katsoa kauas oman maan tapahtumia sekä myös toisiin tähtiin. Siinäpä nykypäivän kaukoputket ja satelliitit. Kaukaisen tähden toinen hallitsija on puolestaan onnistunut näkemään kaukaisiin paikkoihin jalokiven ja puun lehvän koskettaessa toisiinsa. Kaukana oleviin kohteisiin näkeminen on aina ollut haaveena ihmiskunnalla. Satelliitit, näköpuhelin ja televisio ovat sodan aikana olleet vielä utopiaa, joskin niitä on hissukseen jo kehitelty.

Ovatkohan kännykkä, internet ja google maps olleet ihmisillä vielä edes haaveissa, kun Heporauta on kuvannut kännykän tapaista laitetta: Ei tarvitse kuin ottaa hiottu kivi taskusta ja katsoa suunta, mihin mennä. Jopa kauko-ohjauslaite on Heporaudan mielessä kangastellut, kun romaanihenkilö ottaa taskustaan valoa hohtavan kiven, joka avaa vuoren sisällä asuntoon johtavat portaat.

Lienee Heporauta jo kirjoittaessaan tiennyt, että tekniikka ei sittenkään tuo ihmiskunnalle rauhaa ja hyvää tahtoa. Teoksessakin päämääränä on lentokoneen keksiminen, mikä hyödyttäisi koko kansaa: voisi tehdä matkoja toisten kansojen luo, voisi vaihtaa tavaroita ja ensi sijassa voisi levittää hyvää sanomaa. Jossain vaiheessa tähdellä saadaankin aikaan lentokone, jolla matkaajat joutuvat uudelle, nimenomaan tekniikassa vielä kehittyneemmälle tähdelle.

Tämä uusi, kehittynein tähti ei ole kuitenkaan hyödyttänyt osaamistaan ja taitojaan hyvän edistämiseen, vaan tuhoaminen on pääasia. Vallankin säteilyn eri muodot ja keinoravinto olivat siellä vertaansa vailla, samaten lentokoneteollisuus. Tähden asukkaat suuntaavat heti sädepistooliensa kosmiset sädekimput tulijoihin tuhotakseen heidät, mutta aseilla ei ole vaikutusta. Vieraalta tähdeltä saapuneilla on vastavoima. Viimeinen ja lopullinen räjähdysaine on kuninkaan hallussa. Idän ja lännen valtataistelua kuumimmillaan sekä säteilyaseiden käyttöoikeus hallitsijoiden takana!

Tämä kaikki ei kuitenkaan ole enää ”selvänäköä”. Toisessa maailmansodassa nähtiin jo todellisuudessa, millaista suurta tuhoa ihminen saattaa saada aikaan tekniikan avulla, vaikka tarkoitus olisi alun perin ollut hyvä.

Kirjoittajatiedot:

Aino Keijonen on eläkkeellä oleva luokanopettaja Puumalasta

Kirsti Lähdesmäki on eläkkeellä oleva aineenopettaja Puumalasta

Helena Rossi on eläkkeellä oleva luokanopettaja ja työnohjaaja Puumalasta

Artikkeli on julkaistu teoksessa: Kajannes, Katriina ja Kuhna, Matti (toim.) 2020. Puolesta ja vastaan, Esseitä kirjoista ja aatteista. Athanor, s. 67-71.

Lähteet

Painetut lähteet

Heporauta, Elsa 1932. Lintu löi ruutuun. Tuokioita. Porvoo: WSOY

Heporauta, Elsa 1933. Suuri yö. Porvoo: WSOY

Heporauta, Elsa 1934. Hiljainen ääni katveesta. WSOY

Heporauta, Elsa 1943. Herran heikkoja. Porvoo: WSOY

Heporauta, Elsa 1946. Seeritin rakkaudentie. Karisto

Heporauta, Elsa 1953. Leenan perhe. Karisto.

Heporauta, Elsa 1955. Ursula Keivaara. Tekijän lyhentämä ja uudistama painos v.1929 ilmestyneestä I ja II osasta. Helsinki: WSOY.

Kajannes, Katriina 1990. Elämänpolun kaarteessa. Elsa Heporaudan kirjailijauran alku. Jyväskylän yliopisto 1990.

Digitaaliset lähteet

Wikipedia: Me Too kampanja. https://fi.wikipedia.org/wiki/Me_Too_-kampanja. 13.8.2019.