Liiton vuoden teema 2021 pysyttelee luonnossa ja sukeltaa metsän ohella vesistöihin.
Suomi elää metsästä ja metsässä ja samalla se on tuhansien vesistöjen maa. Metsiä pilkkovat järvet, suot ja joet ja sen lisäksi Suomella on pitkä rantaviiva Itämerta. Vedet ovat olleet metsien ohella tärkeä elannon tuoja ja vesistöihin liittyy paljon uskomus- ja tarinaperinnettä sekä kulttuuriperintöä. Vesillä liikkumiseen liittyy erilaisia taitoja ja kalastukseen tapoja.
Vesistöistä elantoa
Vedet ovat olleet tärkeä yhteys kaukaisen Suomen ja muun maailman välillä ja pienemmässäkin mittakaavassa omassa arjessa. Suomea on asutettu rannoille ja vesien ääreen. Keskiaikaiset kirkot on rakennettu hyvien vesiyhteyksien varrelle ja kirkkokansa on kulkenut veneillä. Vedet ovat antaneet hyvän ravinnon jo ennen paikoilleen asettautunutta maanviljelyskulttuuria. Esimerkiksi Turunmaan saaristo on asutettu hylkeiden perässä. Veden vilja on ollut runsaampaa kuin leivän hankkiminen pöytään hallan puremassa maassa. Katovuosia seuranneet nälkävuodet eivät ole kurjistaneet saariston asukkaita, joilla on riittänyt silakkaa, hyljettä, haahkaa ja allia. Hylje on ollut varsinainen elämän pelastaja. Se on täyttänyt vatsat, valaissut pirtit ja pitänyt varpaat lämpiminä sillä hylkeestä on saatu lihaa lautaselle, traania öljylamppuun ja nahkaa jalkineiksi ja vaatteiksi.
Kulttuuriperintöä ja maisemaa
Veden voima Suomen rannikolla voidaan mitata myös haaksirikkojen määrässä. Suomen rannikko on ollut vilkkaan meriväylän varrella Idän ja lännen välissä. Muinaismuistolain piiriin kuuluvia hylkyjä on rekisteröity satoja Suomen rannikolla. Hylyt ovat osa vedenalaista kulttuuriperintöä ja myös osa vedenalaista maisemaa, joka vasta viime aikoina on tullut laajempaan keskusteluun ja tietoisuuteen. Maisema on mielletty laajaksi näkymäksi ja esim. metsäisessä ympäristössä maisemaan on keskitytty korkeilta kukkuloilta ja varta vasten rakennetuilta näköalapaikoilta. Eurooppalaisessa maisemayleissopimuksessa maisema määritellään ihmisen ja luonnon vuorovaikutuksessa syntyneeksi alueeksi. Maisemat voivat olla myös kansallisia. Suomessa on 27 nimettyä kansallismaisemaa, jotka ilmentävät maamme edustavimpia luonnon ja kulttuurin piirteitä. Näistä löytyy myös merellisiä maisemia ja sisävesistöjä mutta ei yhtään kohdetta, jossa olisi otettu huomioon myös vedenalainen maisema.
Mikä on veden voima?
Tulevana vuonna, kun liiton teema saa metsään luonnollisen jatkon, voimme yhdessä pysähtyä pohtimaan vettä, vedenalaisia maisemia, vesistöjen merkityksiä ja kokemuksia. Voimme uida luonnonvesissä, retkeillä rannoilla, soudella, kalastaa. Esimerkiksi mato-onginta kuuluu Suomessa jokamiehenoikeuksiin, jotka taas ovat ehdolla aineettomaksi eläväksi kulttuuriperinnöksi. Limisaumaveneiden valmistustaito ja -perinne on myös yhteinen pohjoismainen hanke Unescon aineettoman perinteen listalle pääsemiseksi. Tuulta purjeisiin, kokka kohti tulevaa. Vedet elävät myös jokapäiväisessä kielenkäytössämme. Tulevan vuoden aikana voimme kartoittaa tietämystämme kertomuksista ja perinteestä, jotka ilmentävät veden voimaa. Mikä on Kalevalan meri, mihin sotkan muna upposi, miksi Aino muuttui kalaksi… Vedessä on voimaa, josta ammentaa.
Kirjoittaja Laura Seesmeri on kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksen tutkijatohtori ja Porin Kalevalaisten jäsen.
Kuvat Laura Seesmeri