Kansanrunojen ja Kalevalan erilaiset luontosuhteet
Luonto, runolaulu ja Kalevala, näihin teemoihin tutkija Kati Kallio vei Louhen pajan 2025 osallistujat osallistavalla luennollaan.
Kallio valotti mm. sitä, miten Kalevalan ja kansanrunojen luontosuhde voidaan tulkita monin erilaisin tavoin. Hän nosti esiin, että kansanrunoissa korostui neuvotteleva luontosuhde. Kalevalassa taas voidaan havaita enemmän käskeviä sanamuotoja, jossa ihminen nostetaan itsensä luonnon yläpuolelle. Kallio kertoi, että Kalevalan hahmojen tahtova asenne luontoa kohtaan ei ole ahneutta, vaan selittyy ennemmin 1800-luvun olosuhteilla ja maailmankuvalla, jolloin Elias Lönnrot on kerännyt ja kirjoittanut Kalevalan eepokseksi. 1800-luvulla elettiin niukasti, leipään oli saatava viljaa ja viljaa varten oli kaskettava metsää. Luonnon hyödyntäminen ihmisen tarpeisiin katsottiin sopivaksi toiminnaksi, joka taas heijastuu sanoina Kalevalassa.
Kallion esimerkki muistuttaakin siitä, että ensinnäkin on muistettava katsoa lähdettä, eli tässä tapauksessa Kalevalan lisäksi kansanrunoja, joista Elias Lönnrotkin haki innoituksensa. Toiseksi on huomioitava ajankohta, jolloin kyseinen teos on kirjoitettu ja miten se vaikuttaa teoksen sisältöön. Kolmanneksi on noteerattava kuinka tänä päivänä, jolloin luemme näitä runoja ja kirjoja vaikuttaa omaan tulkintaamme niistä. Näin mennyt ja nykyhetki kietoutuu yhteen tulevaisuuden ajatuksiksi ja teoiksi.
Metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan
Louhen pajassa keskustelua herätti mm. 2020-luvulla tunnistettu ihmisten ylikulutus ja vähättelevä asenne luontoa kohtaan. Puheenvuoroissa etsittiin uusi näkökulmia sekä ratkaisuja vanhoista ja tutuista kansanrunouden ja Kalevalan teksteistä. Niistä voi löytää ohjenuoria kohtuullisuutta ja vastavuoroisuutta luontoa kohtaan, kuten suomalaisessa sanalaskussakin sanotaan ”Metsä vastaa niin kuin sinne huutaa.”. Siksi Kalevalaisten Naisten Liiton 2025 teemana on Louhen metsä ja kulttuuriperinnön vaaliminen sanoin ja teoin. Voit tutustua kotisivuillamme Ilmastoitkuun ja Louhen metsä keräykseen, jotka ovat 90-vuotisjuhlavuotemme toimintaa. Haluamme, että metsien kulttuuriperintö säilyy tulevillekin sukupolville.
Yhdistystoiminnan ydin on vapaaehtoisessa yhteistyössä
Louhen pajan toisessa osiossa paneuduimme yhdistystoiminnan saloihin vertaisoppimisen kautta. Jäsenyhdistyksiemme edustajat kertoivat perinnetapahtumistaan, kulttuurityöstään ja jäsenhuollosta.
Esille nostettiin tärkeitä tekijöitä onnistuneen tapahtuman luomiseen, kuten kirkas idea, tarkka toteutussuunnitelma, monialainen viestintä ja esteettömyys. Uusien jäsenien löytämisen kannalta oleellista on avoin ja esteetön tapahtuma. Kulttuurityön yhteydessä korostettiin näkemistä lähelle vierain silmin, eli tuttu ja tavallinen oma perinne tulisi nähdä mielenkiintoisena ja merkityksellisenä. Elävän perinnön käsityölistalle on päässyt kalevalaisten naisten toimesta jo Kainuun peilikäs, Sarafaani ja virpominen. Jäsenhuollossa keskiöön nostettiin yhteydenpito, kuunteleminen ja toiveiden konkreettinen toteuttaminen.
Koulutus- ja verkostoitumispäivä Louhen paja 2025 oli valtavan antoisa laajoine ja syvine kulttuurikeskusteluineen. Kiitos kaikille osallistujille, puhujille ja järjestäjille.