Alussa oli vain sekalainen korulaatikko. Se oli perintöä edellisiltä sukupolvilta eikä ollut herättänyt pariinkymmeneen vuoteen mitään suurempia intohimoja. Laatikko kuului sarjaan ”asialle varmaan täytyy tehdä jotakin – sitten joskus …” Tuli talvi 2018 ja Suomen Kellomuseossa, Espoon Näyttelykeskus WeeGeessä, avautui Suomalainen koru-näyttely. Eräs näyttelyn koruista kiinnitti huomioni ja muistelin nähneeni sen joskus aiemmin. Kyseessä oli Heli Vuoren suunnittelema kaulakoru Tähkäkääty. Työllään hän voitti Kalevala Korun korusuunnittelukilpailun vuonna 1947. Ja tämä samainen koru oli nukkunut Ruususen unta varastossani viimeiset vuosikymmenet!

 

TÄHKÄKÄÄTY EILEN

Tähkäkääty-koru ennen kunnostustaan.

Kuluneet vuodet olivat luonnollisesti lyöneet leimansa koruun patinoitumisen, kiinnityksestään irronneiden helojen, ”tähkäpäiden” ja kiinnitysmekanismin kulumisen muodossa. Minussa heräsi kuitenkin vastustamaton halu antaa korulle uusi elämä ja saattaa se arvoiseensa kuntoon. Niinpä otin yhteyttä Kalevala Koruun ja vein korun sinne arviointia sekä myöhempää kunnostusta varten.

 

Halusin myös selvittää enemmänkin korun historiaa ja sen tekemiseen liittyneitä vaiheita. Tehtävä osoittautui varsin haastavaksi, mutta samalla myös erittäin mielenkiintoiseksi. Koska koru oli jo yli 70 vuotta vanha, ei senaikaista valmistus- tai muuta taustamateriaalia ollut liiemmin tarjolla. Myöskään asiaan suoraan liittyviä henkilöitä ei enää ollut tavoitettavissa. Sinnikkään googlailun ja erinäisten yhteydenottojen kautta olen kuitenkin saanut selville seuraavassa kerrottuja asioita.


KORUN HISTORIASTA

 

”Kalevala Korussa nousi esille uusien korumallien tarve jo vuonna 1945, kun melkein kaikki Kansallismuseon muinaiskorut oli jo jäljennetty Kalevalakoruiksi. Yhtiön johdossa oli myös huomattu modernien korujen menestyminen markkinoilla.” (Suomalainen hopeataide, s. 53).

 

Kalevala Koru järjestikin suuren korupiirustuskilpailun vuonna 1947 tarkoituksenaan saada uusia moderneja malleja yhtiölle. Palkintolautakuntaan kutsuttiin Suomen Taideteollisuusyhdistyksen (Kurt Ekholm) ja Koristetaiteilijain Liitto Ornamon (Gunnel Nyman) edustajat. Kalevala Korua edustivat Germund Paaer sekä Aino-Mari Mecklin. Kilpailun pääpalkinnon sai tekstiilitaiteilijanakin tunnettu Heli Vuori työllään ”Tähkäkääty”. Muihin kilpailussa palkittuihin kuuluivat myös Kaj Franck, Kirsti Ilvessalo, Vappu Niittylä, Nanny Still ja Bror Hulén. Lisäksi lunastettiin Tapio Wirkkalan ja Rut Brykin suunnittelemat työt.

 

(Taloudellisten, kirj.huom.) hankaluuksien keskellä Kalevala Koru päätti panna toimeen korukilpailun, jotta saadaan uusia suomalaisia korumalleja. Virikkeenä oli se ikävä totuus, ettei yhtiö päässyt Suomen Taideteollisuusyhdistyksen näyttelyyn, koska sen malleja pidettiin vanhoina … Kilpailu kokonaisuudessaan oli 325 osallistujasta huolimatta pettymys, sillä palkintolautakunta piti ehdotuksia kypsymättöminä.” (Ken kantaa Kalevalaa, ss. 138–139).

 

Kilpailuun tulleista 325 koruehdotuksesta vain 14 idealuonnosta läpäisi palkintolautakunnan valintaseulan. Kilpailu merkitsi kuitenkin modernin suomalaisen korusuunnittelun liikkeellelähtöä. ”Tekstiilitaiteilijat Heli Vuori ja Kirsti Ilvessalo olivat kilpailun varsinaiset taiteilijalöydöt ja heidän kanssaan Kalevala Korulle syntyi yhteistyötä.” (Suomalainen hopeataide, s. 53).

 

”Nykysilmin arvioiden kilpailun saalis ei ollut heikko ainakaan palkittujen osalta. Kalevalakorun henkeä on voittajan Heli Vuoren Tähkäkäädyssä ja Kirsti Ilvessalon Nukkekäädyssä. Kaj Franck oli joukon modernisti. Kilpailusta lähtien Kalevala Korun tuotannossa on ollut sekä historiallisesta perinteestä nousevaa muotoilua että uutta designia.” (Suomalainen koru, s. 123).

 

Näin siis Tähkäkäädyn syntyhistoria oli selvitetty. Entäpä mitä sitten tiedetään sen valmistuksesta?

 

KORUN VALMISTUKSESTA

 

”Tähkäkäätyä valmistettiin kaiketi sekä hopeasta että pronssista (myös messinki on eräissä lähteissä mainittu valmistusaineeksi, kirj.huom.). Tähkät sekä niitä kannattelevat palkit ovat valutyötä, ketjut ilmeisesti “metriketjua”, kiinnitysrenkaat ja kokoaminen käsityötä. Perinteinen kaulaketju on korvattu langasta väännetyllä pannalla, mikä oli uutta tuohon aikaan. Koska suunnittelija oli tekstiilitaiteilija, on mallin tuotantoon saattamisesta vastannut malliseppä.

 

Tuohon aikaan Kalevala Korulla ei ollut omaa valmistusta. Valmistusmääriä voi vain arvailla – [sodanjälkeisestä, kirj.huom.] raaka-ainepulasta johtuen – varsin pieniksi. Lopuksi toteaisin, että … kilpailulla ja sen voittokorulla oli käänteentekevä merkitys muutamia vuosia myöhemmin kukoistukseensa nousseen modernin suomalaisen korun historiaan.”  (Kultaseppämestari Esko Timonen)

 

Kalevala Korun verkkosivuilla olevassa vanhojen korujen kuvastossa on mainittu Tähkäkääty-koru. Kilpailussa palkittuja malleja valmistettiin vuoden 1948 aikana (Suomalainen koru, s. 123).

 

Korujen valmistuksessa käytetyt kumppanit vuonna 1948 olivat:

  • Takoja B. Anttinen, Munkkiniemi (Helsinki)
  • Kultaseppä P. Helske, Lahti (Pertti Helske)
  • Kultaseppä H. Kaksonen, Helsinki (Heikki Kaksosen hopeavalimo, H. Kaksonen Oy)
  • Kajamo, Helsinki (V. Kajamo, Mikonkatu 5)
  • Lindström, Helsinki (kultaseppä Holger Lindström)
  • Koivurinta, Helsinki
  • Partanen, Malmi (Helsinki)
  • Aarne Räsänen
  • Antti Räsänen, Helsinki
  • Insinööritoimisto Meko, Tampere
  • Taidetakomo A. Hakkarainen, Helsinki (Antti Hakkarainen)

Tuotekuvastotietojen mukaan Tähkäkääty-korun valmistus olisi jatkunut vielä 1950-luvulla. Tuohon aikaan tuotekuvastoja ei tehty vuosittain, joten tarkkaa aikaa mallistosta poisjääntiin on vaikea määrittää.  (Mari Kotka, Kalevala Koru Oy).

 

Koska omasta korustani puuttui valmistajan merkinnät, niin sen varsinainen tekijä jää arvoitukseksi!

 

KORUN SUUNNITTELIJA HELI VUORI

 

Tähkäkääty-korun oli siis suunnitellut taiteilija Heli Vuori (myöh. Heli Vuori-Soini; 1920–2005). Hän valmistui ilmeisesti Taideteollisuusopistosta 1944 (myöh. Taideteollinen korkeakoulu ja nykyinen Aalto ARTS). Varsinaisesti Heli Vuori oli siis tekstiilitaiteilija, joka teki paljon yhteistyötä esimerkiksi Suomen Käsityön Ystävien kanssa. Hän toimi mm. Käsityön Ystävien omistaman Kotilieden Aitta -nimisen taideteollisuuden erikoisliikkeen toimitusjohtajana vuosina 1944–1950. Elämäntyönsä hän teki Taideteollisen korkeakoulun (nyk. osa Aalto yliopistoa) muodin yliopettajana (Rakkaat Ystävät, s. 31,33).

 

Sotien jälkeinen aika oli Heli Vuorelle varsin menestyksekästä, sillä paitsi Kalevala Korun kilpailun voittoa vuonna 1947, hän sai tekstiilitaiteen puolella tunnustusta voittamalla samana vuonna palkinnon Kööpenhaminassa järjestetyssä suuressa pohjoismaisessa taideteollisuusnäyttelyssä. Lisäksi hän osallistui ja sai palkintoja useissa koti- ja pohjoismaisissa taideteollisuuskilpailuissa. Hänen töistään voisi mainita mm. Lapin kansa -ryijyn vuodelta 1947 (kuva kirjan Rakkaat Ystävät sivulla 82).

 

Kalevala Korun kanssa Heli Vuoren yhteistyö jatkui useita vuosia ja käsitti mm. hänen piirustuksiensa mukaan tehdyt 24 kotimaisista jalokivistä valmistettua korumallia (Ken Kantaa Kalevalaa, s. 141). Heli Vuoren kerrotaan suunnitelleen Kalevala Korulle kaikkiaan noin 40 erilaista korumallia.

 

TÄHKÄKÄÄTY TÄNÄÄN

 

Tähkäkääty kunnostuksensa jälkeen.

Talvella 2018 Kalevala Koru Oy:ssä tehdyssä kunnostuksessa oma Tähkäkääty-koruni sai arvoisensa uuden ilmeen ja loiston. Korun irronneet helat, ”tähkäpäät”, kiinnitettiin uudelleen, korun kiinnitysmekanismi korjattiin ja lopuksi koko kääty kullattiin. Korun kunnosti koruseppä Sari Kampman.

 

Tähkäkääty on näin valmis aloittamaan elämänsä uudelleen ja tarjoamaan iloa sekä kauneutta kantajalleen!

 

TÄHKÄKÄÄDYN SUKUHISTORIASTA

 

Tähkäkääty vuonna 1952 © Siukosen suku

Vuonna 1952 otetussa sukukuvassa äitini Anna-Liisa (takarivissä 3. oikealta) kantaa tätä samaa Tähkäkääty-korua. Asiayhteyden tekee mielenkiintoiseksi se, että kuvassa keskellä on isoäitini, Anni Siukonen (1887–1959). Anni Siukonen oli aikanaan vahva suomalaisen kulttuurin ylläpitäjä ja edistäjä ja toimi aktiivisesti mm. Lahden Kalevalaisissa Naisissa sekä myöhemmin myös Kalevalaisten Naisten Liitossa ”amerikkalaisine otteineen” – kuten Kalevalaisten Naisten ”Grand Old Lady” kirjailija Elsa Heporauta luonnehti häntä eräässä kirjeessään vuonna 1950 (Ken kantaa Kalevalaa s. 141). Kommentti perustunee Anni Siukosen Amerikassa viettämiin nuoruusvuosiin. Sopii vain arvailla, mikä yhteys äitini Tähkäkääty-korulla oli Anni Siukoseen?

 

TARINAN OPETUKSIA

 

Ole kiinnostunut eri asioista. Koskaan ei tiedä, mitä tarinoita ne kuljettavat mukanaan.

Kunnioita mennyttä – kaikella on juurensa, syntynsä ja taustansa. Ei ole tulevaa ilman mennyttä.

Selvitä taustoja – se avaa aivan uusia ulottuvuuksia historiaan ja omaankin perintöösi.

 

Tämän kirjoituksen laatimisessa ovat minua tiedoillaan auttaneet toiminnanjohtaja Sirpa Huttunen (Kalevalaisten Naisten Liitto ry), asiakasmarkkinointipäällikkö Mari Kotka (Kalevala Koru Oy), kultaseppämestari Esko Timonen, taidehistorioitsija Tuula Poutasuo, professori (emerita) Päikki Priha (Aalto yliopisto Taideteollinen korkeakoulu) sekä Marja Usvasalo (Kalevala Koru Oy:n toimitusjohtaja vv. 1988–2007). Esitän lämpimät kiitokseni kaikille heille!

Lähteinä olen käyttänyt seuraavia teoksia:

  • Anneli Mäkelä: Ken kantaa Kalevalaa – Kalevalaisten Naisten Liitto ry 50 vuotta (KNL 1984)
  • Helena Pahlman, Lars Pahlman, Tuula Poutasuo, Päivi Ruutiainen, Ulla Tillander-Godenhielm,
    Esko Timonen: Suomalainen koru (Tammi 2016)
  • Tuula Poutasuo (toim.): Suomalainen hopeataide (Kirjayhtymä 1989)
  • Päikki Priha (toim.): Rakkaat Ystävät. Suomen Käsityön Ystävät 120 vuotta (Ajatus 1999)

Tutustu myös seuraaviin www-sivuihin:

 

Koonnut ja kirjoittanut: Pekka Siukonen, Helsinki