Suomalaiset veivät Kalevalan mukanaan Amerikkaan ja perustivat Kalevan ritarien ja naisten järjestön.

 

Knights of Kaleva eli Kalevan ritarit

 

Oululainen Johan Oxelstén ja hänen vaimonsa Sofia matkustivat Yhdysvaltoihin vuonna 1887 ja asettuivat Montanan Beltiin. Hän vaihtoi myöhemmin nimensä John Stone’ksi. Stone halusi luoda organisaation, joka tukisi suomalaisten maahanmuuttajien keskinäistä veljeyttä ja auttamista sekä suomalaisen kansalliskulttuurin ja tunteen edistämistä. Siksi hän perusti vuonna 1898 salaseuran, jonka nimeksi tuli Knights of Kaleva eli Kalevan ritarit. Ritarien paikallisia seuroja kutsuttiin  majoiksi. Nimet poimittiin Kalevalasta kuten Pellervoisen, Väinämöisen tai Panun maja.

 

Ladies of Kaleva eli Kalevan naiset

 

Pian Kalevan ritarien perustamisen jälkeen kävi ilmi, että Kalevan ritarikunnan sekä muiden suomalaisten sukulaisten naiset, sisaret ja tyttäret pitivät ritareiden ohjelmasta. 1904 Stone perusti samanarvoisen järjestön Kalevan Lady’ille eli Kalevan Naisille Beltissä, Montanassa ja virallisesti siitä tuli osa Kalevan ritareita 30. heinäkuuta 1904.

 

Kalevan naiset olivat oikeutettuja laatimaan omia sääntöjään niin kauan kuin ne eivät olleet ristiriidassa ritarien sääntöjen kanssa. Kalevan naiset kehittivät omaa toimintaansa, kokousaikojaan ja paikkojaan. He seurasivat harkiten Ritarien ensimmäisen sukupolven traditioita, rituaaleja, tarvikkeita ja suomen kielen käyttöä kokouksissaan ja muodollisissa toimissaan. Ladyjen paikallisia seuroja kutsuttiin tuviksi, joiden nimet olivat taas poimittu Kalevalasta, esim. Kalevattaren, Vellamon, tai Kantelettaren Tupa. Vuonna 1962 oli jo eri paikkakunnille syntynyt 35 Kalevan naisten tupaa.

 

Ja tänäkin vuonna Kalevaiset kokoontuvat kokoukseen Duluthin kaupunkiin, Minnesotassa: “Grand Lodge Knights & Ladies of Kaleva Convention Jun 06 2018 at 04:00”

 

Kalevan Ritarikunta perusti lehden jäsenilleen 1910-luvun puolivälissä: Kalevainen, Kalevan naisten ja Kalevan ritarien äänenkannattaja. Aluksi järjestö julkaisi juhlanumeroitaan aina Kalevalanpäivinä ja sittemmin lehti alkoi ilmestyä kerran kuussa. Lehti keskittyi suomalaiseen kulttuuriin ja Kalevaisten ritarikunnan jäsenjärjestöjen tapahtumien kuvaamiseen.

 

Kallevesj-laulun kirjoittaja Aaro J. Jalkanen joutui pakenemaan Suomesta Amerikkaan v.1914. Siellä hän liittyi Kalevalan ritareiden Panun majaan ja ryhtyi tukemaan Ritarikuntaa kirjoituksillaan, joita Kalevainen-lehti julkaisi usein. Ohessa on runo, jotka Aaro kirjoitti Kalevaisille.

 

Kalevan Ritareilla ja Naisilla on ollut, ja on edelleenkin, suuri merkitys suomalaisen kansallishengen vaalimisessa siirtolaisten keskuudessa. Kalevan Ritarien merkityksen näyttää, että se toimii vielä 130 vuotta perustamisen jälkeen. Amerikassa syntyneet sukupolvet ovat kokeneet sen tärkeäksi yhdyssiteeksi Suomeen ja sen kalevalaiseen perintöön.

 

Kirjoittaja Tuulikki Jalkanen, Helsingin Kalevalaiset Naiset
Artikkelikuvateksti: Alarivin oikeassa reunassa istuu Aaro Jalkasen vaimo Aina.

 

Lähde

Kalevainen: Kalevan naisten ja Kalevan ritarien äänenkannattaja, 01.06.1917, nro 6, s. 1

https://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/1161580?Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot

 

Tässä on isoisäni Aaro J. Jalkasen Kalevaisille kirjoittama juhlaruno Kalevaisten tupaantuliaisjuhlaan, Fitchburgissa, Mass. 15.4.1917.

 

 

Vala kuulkaatte Kalevaisen:

 

Taistelen hetkehen viimeisehen

Puolesta heimon ja vapauden,

Voittohon vien minä veljeyden.

Sorretun nostan ja sortajan lyön,

Vääryyden kostan ja konnien työn.

Suomeni, ah! ‘Ken kunnoton ois,

Maataan ken mahtavaks’, suureks’ ei lois!

Purista airoa, Kalevainen!
Pitkä on eessäsi matka ja vaellus,
Mutt’ suunta jos selvä,
ei pelolta taivallus;
Merkit jos varmat, ja luja on uskallus,
Luottamus, into, tarmo ja sitkeys,
Silloin ei säikytä peikot, ei pimeys;
Tuulet ja myrsky ei taapäin vie:
Eespäin, eespäin käy kansani tie!

 

Kalevaisten marssi
(Voi laulaa “Nälkämaan laulun” nuotilla.)

 

Lännen kultalan mailla kun käy
Iltahan päivä ja yö ennättäy,
Silmä ‘kun sammuu ja painuvi pää,
Aatos, mi viimeksi viihdyttää,
Sulle on, kallihin syntymämaa,
Kankain as mielehen kangastaa,

 

Kesies yöt, kedot, välkyntä veen,
Koti ja lapsuus muistoineen.
Mainio meillä on uus’ kotimaa,
Vuoret on kultaa ja maa viljavaa.
Vapauden maa, sulle suomalainen.
Toimensa autavi uskollisen.

 

Mutt’ syvällä syömessä kolkka on;
se sykkivi parhaansa Pohjolalle.
Suomeni, ah! Ken kunnoton vois.
Rinnastaan muistosi raastaa pois!

 

Kuule kutsu kun kansasi soi,
Hongatkin huojuen huminoi.
Syömessä laulavat laulujaan.
Tuntehet lemmestä tulvillaan.
Sulle se lempi on, syntymämaa,

 

Henkeni hehkun mun heimoni saa.
Suomeni, ah! Ken kunnoton ois,
Maataan ken mahtavaks’ suureks’ ei sois!

 

Kirj. A. J. Jalkanen

Kuvateksti: Ylärivissä kolmas vasemmalta on Aaro Jalkanen.