Kaakon Kalevalaiset tapaavat yhdessä tupailloissa, joissa elvytetään vanhaa maaseudun perinnettä, kyläilyä. Tupailtojen tarinointien aiheet vaihtelevat syötävistä yrteistä paikallishistorian muisteluun, mutta tärkeintä niissä on yhteinen ajanvietto. Sen lisäksi kaakkolaiset verkostoituvat innokkaasti Virolahti-Miehikkälän järjestöjen ja muiden toimijoiden kanssa. Verkostoituminen onkin yksi yhdistyksen valttikorteista, kertoo Liisa Hanski Kaakon Kalevalaisista.
Kyläilykulttuuri uuteen kukoistukseen
Tupaillat ovat Kaakon Kalevalaisten uusi aluevaltaus. He kokoontuvat vuoron perään jonkun kalevalaisen kotona. Tähän mennessä vierailukohteet ovat olleet miljööltäänkin jo kalevalaisia: perinnettä huokuvia. Ensimmäinen tupailta pidettiin Tulkkilassa, jonka päärakennus on peräisin 1800-luvulta. Kaunis päärakennus on entisöity Museoviraston ohjeiden mukaan ja myös talon sisustuksessa on kunnioitettu perinteisyyttä vanhojen huonekalujen avulla. Toisessa tupaillassa kalevalaiset kokoontuivat paikallisen käsityöopettajan kodissa, jossa on esillä kaunis 40 ryijyn kokoelma ja muita, vanhoja käsitöitä. Kodin yhteydessä oleva karjarakennus on kunnostettu kotimuseoksi. Seuraavaksi Kaakon Kalevalaiset tapaavat Hanskin kotona, joka sekin on rakennettu uusioperinnetyylillä.
Tupailtojen ohjelmassa on muun muassa paikallishistorian muistelua, kuten kylien historiaa. Erään tupaillan aiheena on Hevonniemen kivilouhosalueen historia. Historiallisesta kivilouhoksesta on aikoinaan viety esimerkiksi Pietariin tarpeet monoliittia ja katukiveyksiä varten. Tulevan tupaillan aiheena on syötävät yrtit ja myös perinnekirjonnasta on tulossa oma iltansa. Hanskin mukaan tupailloilla herätetään henkiin vanha kyläilyperinne, joka on ollut suosittu ajanviettotapa Virolahden ja Miehikkälän kylissä ja laajemminkin Suomen maaseudulla aiempina vuosikymmeninä. Hanski muisteli kotikylänsä tupailtoja, jotka siihen aikaan kulkivat nimellä käsityöseurat. Niissä naiset istuivat kamarin puolella tehden käsitöitä ja jutustellen omia asioitaan ja miehet viettivät aikaa tuvassa rupatellen omiaan. Lapset olivat yhtä tervetulleita iltoihin kuin aikuisetkin.
Paikallisuus on pop!
Muuta Kalevalaisten toimintaa on esimerkiksi Kalevalajuhlat, joita eri yhdistykset järjestävät ympäri Suomen ja Ruotsissa. Hanski kiitteli Kalevalajuhlien ohjelmaa, jossa aiempina vuosina on esitelty esimerkiksi Kalevalan eri hahmoja ja tänä vuonna Virolahden paikallishistoriaa nimellä Virolahti – vanha kulttuuripitäjä. Tupailtojen ja Kalevalajuhlien ohjelmassa korostuu hienolla tavalla paikallinen historia ja oman kotiseudun arvostaminen. Paikallisuus on osa kulttuurisesti kestävää kehitystä. Myös perinteet ja historia ovat osa sitä. Paikallisuus on myös trendikäs vastavoima viime vuosien globalisaation voittokululle. Kaakon Kalevalaisista voi siis ottaa mallia sekä trendien aallon harjalla surffailuun että kulttuurisesti kestävään toimintaan!
Yhdessä olemme enemmän
Kolmas Kaakon Kalevalaisten vinkkaama toimintatapa on verkostoituminen. Kalevalaiset tekevät yhteistyötä muun muassa kunnan kulttuuritoimen, seurakunnan ja kotiseutuseuran, Virolahtiseuran, kanssa. Kalevalaiset ovat muun muassa järjestämässä yhteisen vaelluksen Virolahtiseuran ja kunnan kulttuuritoimen kanssa. Kalevalaiset ovat olleet myös auttamassa muita toimijoita: he esimerkiksi järjestivät Kaakon kamarimusiikkiviikon kahvitukset. Yhteisessä tekemisessä näkyvyys kasvaa ja mahdolliset kustannukset voidaan jakaa useamman kukkaron kesken. Verkostoituminen kertoo mielestäni samasta asiasta kuin tupaillatkin: yhteen hiilen puhaltamisen tärkeydestä ja sen taidon osaamisesta Kaakon Kalevalaisten yhdistyksessä.
Teksti: Karoliina Randelin, Kalevalaisten Naisten Liiton projektisuunnittelija
Kuvat: Pirjo Näppi, Kaakon Kalevalaiset