Kalevalaisten Naisten Liiton Maalöydöstä koruksi -projektin kohteena ovat lukuisat metallinetsinnässä löytyneet pronssiesineet. Tutkimus on vielä alussa, mutta jo nyt on noussut esille kiinnostavia teemoja. Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että Suomen rautakauden naistenpukuihin kuuluivat erilaisista kupariseoksista valmistetut korut. Nämä loivat välkkyvää kontrastia villakankaita vasten. Tumma sininen ja voimakkaat punaiset sävyt saivat syvyyttä kultaisena tai hopeisena välkkyvistä soljista, käädyistä, sormuksista ja spiraalikoristeista.

Rautakauden tekstiilien esiliinat, viitat ja muut vaatekappaleet koristeltiin usein pronssispiraaleilla. Tarkasti samankokoisia spiraaleja tarvittiin esiliinan koristeiksi kymmenittäin ja viittojen koristeiksi sadoittain. Mutta miten pronssi vedettiin langaksi? Millä työvälineillä? Karjalan Hovinsaaresta on löydetty esihistoriallinen pronssisepän paja, josta on löydetty vetoraudaksi arveltu reijällinen rautaesine. Reikien läpi vedettiin vaskea, jolloin saatiin spiraaliputkiin käytettyä pronssilankaa.

Spiraalikoristeita tehtiin myös muualla Itämeren piirissä. Kuuluisa löytö on Viron Lõhaveresta löytynyt useita pronssispiraaliputkia sisältänyt tuohivakka. Virolaiset spiraalit ovat yleensä suomalaisia pienempiä ja ne valmistettiin kiertämällä pehmeää metallilankaa puutikun ympärille. Suomalaiset spiraalit olivat isompia ja pronssilanka paksumpaa. Ehkä meillä käytössä oli jonkinlainen käytännön sampo, yksinkertainen käämilaite, jota pyörittämällä saatiin muodostettua vaskilangasta pitkiä spiraaliputkia pilkottavaksi tekstiilien koristeiksi.

Esihistorialliset pronssikorut valmistettiin joko yksiosaisella tai kaksiosaisella muotilla, käyttämällä apuna mehiläisvahasta tehtyä mallikappaletta. Korujen muodot ihastuttavat edelleen ja moni rautakauden solki ja riipus on toiminut inspiraation lähteenä Kalevala Koruille.

Mutta keitä olivat ne muinaisajan taitajat, jotka osasivat pronssin vetämisen ja erilaiset vaskenvalutekniikat? Suomalaisessa tutkimuksessa on oletettu, että kankaiden kutominen ja viimeistely kuului naisille ja metallityöt miehille. Suomen sukukansojen parissa tilanne oli erilainen: permalaisen kulttuurin piiristä on löydetty lukuisia naisten hautoja, joissa on ollut varustuksena pronssin työstämiseen ja valamiseen liittyvää aineistoa. Haudoissa on paljon samantyyppistä koruesineistöä, kuin mitä Suomessakin on saatu talteen kaivauksilta, satunnaislöytöinä ja metallinetsinnän tuloksena. Ehkä meilläkin naiset hoitivat oman koristautumisensa aivan pronssin valamisesta asti?

 

Krista Vajanto, arkeologi Maalöydöstä koruksi -hanke