Maalöydöstä koruksi -hankkeessa kokeellisella arkeologialla tavoitellaan uusia havaintoja muinaiskorujen valmistamisesta. Kokeellisessa arkeologiassa yhdistyy menneisyys ja kädentaidot mutta sen erityispiirteenä on tieteellisyys. Tekemistä ohjaa tutkimuskysymyksen asettelu, täsmällinen dokumentointi ja tulosten julkaiseminen. Käsityökokeita ei kuitenkaan kannata kylmiltään lähteä tekemään pelkin teoreettisin lähtökohdin. Kuten kaikessa käsityössä, on ensin syytä opiskella ja harjoitella. On hyvä hallita arkeologiselle löytöajalle tyypilliset materiaalit ja työkalut, sekä pyrkiä eläytymään muinaisten ihmisten todellisuuteen.

Mehiläisvahamallin viimeistelyä. Kuva: Valter Aspö
Sulan kupariseoksen kaato keramiikaksi poltettuihin savimuotteihin. Kuva: Jenni Sahramaa

Kokeelliseen arkeologiaan on syytä suhtautua tarkkaavaisesti, eikä pidä epäröidä käyttää kaikkia niitä mittauslaitteita ja teknillisiä apuvälineitä mitä meillä nykyään on. Esimerkiksi Maalöydöstä koruksi – projektissa korunvalmistukseen käytettyä pronssia muistuttava kupariseos perustuu pXRF-mittauksiin (X-ray flourescence). XRF-mittauksessa saadaan alkuperäisen esineen alkuaineiden pintapitoisuudet prosentteina vahingoittamatta esinettä. Kupariseoksen lyijypitoisuuden ollessa korkea, on valaessa syytä käyttää lyijyhöyryltä suojaava hengityssuojainta. Korkeita lämpöasteita kestävällä lämpömittarilla voidaan arvioida kupariseoksen sulamislämpötila. 3D-skannatut arkeologiset esineet voidaan 3D-tulostaa, ja tulosteita käyttää valumalleina. Tällöin muinaista esinettä ei tarvitse muotoilla uudestaan vapaalla kädellä.

3D-tulostettu muovinen karhunhammas (https://skfb.ly/6VVVK).
Erikoislämpömittari mittaa kaasuahjon lämpötilaa. Kuvat: Valter Aspö

Valukokeissa käyttämämme tekniikka perustuu alkuperäisen esineen kopioimiseen saven kautta mehiläisvahamalliksi, joka viimeistellään käsityökaluin. Mehiläisvahamalli sivellään saviliejulla, kääritään savimuottiin ja poltetaan keramiikaksi. Tämän jälkeen keramiikkamuottiin kaadetaan mehiläisvahan tilalle jopa yli 1 000 °C sula kupariseos, jonka annetaan jäähtyä muottiin. Lopuksi kertakäyttöinen keramiikkamuotti lyödään rikki, ja koru siistitään viilaamalla ja kiillottamalla.

Teksti ja kuvat Valter Aspö

Keraamiset valinmuotit ennen ja jälkeen hajoittamisen. Kuvat: Jenni Sahramaa

Pronssivaluja on kokeellisessa arkeologiassa tehty jo vuosikymmenten ajan. Vastaavaa, rautakauden lopun koruihin keskittyvää, kokeellista arkeologiaa on tehty 2000-luvulla muun muassa Ruotsissa (https://exarc.net/ark:/88735/10374). Tarkasteltavaa kuitenkin riittää, sillä korutyyppejä, vuosisatoja ja kulttuurialueita on toistaiseksi enemmän kuin kokeellisen arkeologian tutkimusta.

Kirjoitushetkellä varsinaiset valukokeet ovat vielä edessä. Harjoituskokeita on tehty mutta tuloksia joutuu vielä odottamaan.

Valter Aspö, kokeellinen arkeologi Maalöydöstä koruksi -hankkeessa. Museologian ja arkeologian opiskelija
Käsityömestarikoulutettava