Kalevalaisen Naisten Liiton vuoden 2022 teema sukeltaa luovuuteen. Mistä ammennamme luovuutta, mihin sitä tarvitaan ja mitä luovuus on? Teemaa voidaan puida yleisesti ja siihen voidaan kiinnittää huomio käytännön toimissa.
Mistä puhumme, kun puhumme luovuudesta? Helposti arkikielessä liitämme luovuuden taiteen tekemiseen ja myyttiin taiteilijuudesta. Jos ihmistä kehutaan luovaksi, hänen kerrotaan olevan hyvä jollakin taiteen saralla; vaikkapa taitava sanankäyttäjä, hyvä piirtäjä tai voimakkaasti eläytyvä näyttelijä. Luovuus liittyy kuitenkin vahvasti paljon arkisempiinkin asioihin. Luovuutta tarvitaan keittiössä, käsitöissä ja monissa arjen askareissa.
Luovuus on kykyä soveltaa tietoa muuttuviin käytännön esille nostamiin haasteisiin. Luovuus on mielikuvitusta ja uteliaisuutta ja ratkaisujen löytämistä. Se on ongelmien näkemistä ja ideoiden tuottamista. Luovuus on apuna myös muuttuviin tilanteisiin sopeutumisessa ja sosiaalisten suhteiden luomisessa.
Yhteiskunnassamme tunnetaan tarvetta mitata asioita. Älykkyyttä mitataan testeillä, jotka kertovat loogisen päättelyn kyvyistä. Luovuus kuuluu kurittomiin ominaisuuksiin, jotka eivät taivu mittareille. Loogisesti lahjakas päättelijä ei välttämättä ole luova ongelmanratkaisija, joka löytäisi muuttuvissa tilanteissa ideoita uusille aluille. Tällaista taitoa on vaikea mitata. Tämän takia olisikin tärkeää, että jokainen meistä tunnistaisi oman luovuutensa. Me olemme itse oman itsemme parhaita asiantuntijoita.
Toinen luovuuteen liitetty myytti on se, että luovuus olisi jokin synnynnäinen annettu lahja, joka joillakin on ja joillakin ei. Luovuus on kuitenkin taito, jota voi kehittää ja oppia. Itseään voi laittaa likoon erilaisten ratkaisuvaihtoehtojen etsinnässä ja ajattelussa, jossa ei orjallisesti kuljeta kohti yhtenä ja ainoana ratkaisuna nähtyä päämäärää.
Puhutaan luovuuden herättelystä. Luovuutta voidaan kutitella virkeäksi. Se voidaan herätellä henkiin ja vapauttaa omien ongelmaratkaisujen avuksi. Moni luovuuden lähteistä ammentava tekijä tunnistaa oman vapauden tilansa, jolloin luovuus pääsee parhaiten esille. Tällaisen tilan saavuttamiseksi joku herättelee oman luovuutensa hakeutumalla itselle mieluisaan luonnonpaikkaan, kuuntelemalla musiikkia, vierailemalla taidenäyttelyssä, juomalla teetä, kävelemällä… Keinoja on yhtä monta kuin luovia tekijöitä. Joskus monotoninen tekeminen rentouttaa mielen ja antaa tilaa luoville ideoille.
Moni ammentaa luovuutta luonnosta tai omasta perinteestään. Luovuuden alkuvoiman vuotena voimme me kalevalaiset naiset yhdessä pohtia omia luovuuden lähteitä, jakaa hyviä käytänteitä luovien ratkaisujen löytämiseksi ja luoda luovia tilanteita, joissa saamme uusia ratkaisuja ja mahdollisuuksia. Ainon ja Louhen tarinoista voimme etsiä luovuutta. Tai Vellamon liikkeistä. Kaikki on mahdollista, sillä luovuus on vapautta ajatella ja kokeilla.
Teksti: Laura Seesmeri, Porin Kalevalaiset