Tässä blogikirjoituksessa käydään videoesimerkkien avulla läpi sitä, miten arkeologisten tekstiilien kuitututkimusta oikein tehdään.
Arkeologisia hautalöytöjä nuoremmalta rautakaudelta säilytetään Museoviraston kokoelmatiloissa, josta ne voidaan tutkijan tekemän tutkimuslupapyynnön perusteella ottaa esille tutkittaviksi. Tekstiililöytöjen kohdalla tutkimuslupaan voi kuulua myös mahdollisuus ottaa näytteitä: joko irtokuituja, joita yleensä on löytölaatikossa jo valmiiksi, tai itse tekstiilistä leikattuja millimetrin tai parin mittaisia pätkiä.
Kuitunäytteen otto
Tällä videolla konservaattori leikkaa lankanäytteen arkeologisesta tekstiilistä. Näytteistä voidaan tutkia monia asioita: tekstiilin materiaalia, väriä, kuntoa ja laatua. Sitä ennen kuitunäyte on kuitenkin valmisteltava näytelevylle.
Naytteenvalmistus
Tällä videolla arkeologi Krista Wright ottaa kuitunäytteen näyteputkesta ja valmistelee sen tutkittavaksi näytelevylle. Kun näytelevyt ovat kuivuneet, aloitetaan kuitututkimukset läpivalomikroskoopilla.
Kuitututkimus
Tällä videolla arkeologi Krista Wright esittelee arkeologisten kuitunäytteiden tutkimusta.
Mitä kuitututkimukset sitten rautakauden villasta kertovat? Ennen voimakasta jalostusta lampailla oli kaksiosainen villapeite, joka koostui karkeammasta, pitkäkuituisesta päällivillasta ja pehmeämmästä aluskarvasta. Tällaista villaa löytyy nykyisinkin primitiivisiltä lammasroduilta, kuten ahvenanmaanlampaalta ja harvinaiselta jaalanlampaalta. Eläimet eivät myöskään olleet yksivärisiä, vaan saman lampaan villassa vaihtelivat sävyt valkoisesta ruskeaan, harmaaseen ja mustaan.
Ahvenanmaanlampaan villa muistuttaa ominaisuuksiltaan rautakautisten lampaiden villaa.
Jenni Sahramaa
Kirjoittaja on väitöskirjatutkija ja arkeologi, joka työskentelee Maalöydöstä koruksi -projektissa.