Opetus- ja kulttuuriministeriö on Museoviraston esityksestä valinnut Kalevalan Suomen seuraavaksi Euroopan kulttuuriperintötunnuksen (European Heritage Label) hakijaksi.

Kalevalaisten Naisten Liitto oli aloitteentekijä ja käynnisti aiehaun valmistelun kaksi vuotta sitten A. Kordelinin säätiön tuella. Päähakija on Kalevalaseura ja ydinkumppanit ovat Kalevalaisten Naisten Liitto, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen kulttuuriperintökasvatuksen seura.

“Haluamme korostaa Kalevalan merkitystä elävänä, ylirajaisena perintönä”, työryhmä kertoo. Kalevala ilmentää aatevirtausten vuoropuhelua ja tuo esille sellaisia teemoja kuin sanan- ja ilmaisunvapaus eurooppalaisena arvona. Hakemus lähetetään Euroopan komissiolle maaliskuussa 2023, ja tuloksia odotetaan alkuvuonna 2024. Suomen ensimmäisen Euroopan kulttuuriperintötunnuksen sai huhtikuussa 2022 Jyväskylän yliopiston Seminaarinmäen kampus ja tasa-arvoinen koulutus.

Kalevala – kansallisaarre ja kiistakapula

Kalevala on Suomen kansalliseepos ja osa maailmankirjallisuutta. Teos on käännetty yli 60 kielelle. Elias Lönnrot kokosi Kalevalan 1830–1840-luvuilla moninaisesta karjalaisesta ja suomalaisesta runolauluperinteestä. Kalevala on Lönnrotin kuvitelma suomalaisuudesta ja tarina yhteisestä menneisyydestä, mutta eri näkökulmista katsottuna teos avautuu lukemattomiksi tulkinnoiksi. Kaikki kulttuuriperintö on kiistanalaista ja kiistettyä – niin myös eurooppalaiset eepokset. Kalevala on julkaisuhetkestään lähtien toiminut tieteen, taiteen ja kulttuurin innoittajana ja sitä on käytetty suomalaisessa nationalistisessa retoriikassa. Viime vuosina Kalevalasta on keskusteltu myös kulttuurisen appropriaation eli omimisen näkökulmasta liittyen suomalaisen ja karjalaisen kulttuuriperinnön määrittelyyn ja rajoihin.

”Kalevalaan liittyvä monitulkintaisuus ja jännitteisyys ilmentävät eepoksen suurta symbolista arvoa. Se on Suomessa kansallisaarre ja kiistakapula, mutta samalla se on vaikuttanut laajasti eurooppalaiseen tarinaperinteeseen. Kalevalan historian ja tulkintojen kautta kautta voidaan nostaa esiin sanan- ja ilmaisunvapaus eurooppalaisen arvona. Kalevalaa hyödynnetään tänä päivänä monella tavalla, se on todellista elävää aineetonta perintöä” sanoo Leena Marsio Museovirastosta.

Kalevala – eeppinen kaleidoskooppi -hanke

Kulttuuriperintötunnuksen hakuun liittyy myös pedagoginen hanke, jonka avulla edistetään eurooppalaisten lasten ja nuorten tietoisuutta Kalevalasta ja sen eurooppalaisesta merkityksestä. Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen kertoo:

”Tiedettä ja taidetta yhdistävä Kalevala – eeppinen kaleidoskooppi -hankkeessa nuoret vahvistavat tulevaisuustaitojaan erilaisin digitaalisin palveluin ja dialogisuutta painottavin pedagogisin menetelmin. He perehtyvät eurooppalaiseen eeposperinteeseen, runolaulukulttuurien ja kansanrunojen moninaisuuteen sekä Kalevalan käyttöön ja tulkintoihin eri aikoina. Lisäksi nuoret itse luovat uusia monimediaisia tulkintoja Kalevalan hahmoista. Ylisukupolvista yhteisöllisyyttä tuetaan työpajoissa ja taidenäyttelyissä. Hanke tuottaa myös digitaalisen tietopaketti- ja oppimisaineiston Kalevalasta eri kieliversioina. Sen äänimaailma tehdään Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän kanssa.”

Kalevalaisten Naisten Liiton alahanke

Syksyllä on tarkoitus suunnitella kalevalaisten naisten jäsenyhdistyksiä osallistava ja Kalevalan luontosuhdetta käsittelevä hankeosio, joka edistää kestävää kehitystä ja vahvistaa ylisukupolvista kulttuurista osaamista ja yhteisöllisyyttä. Kalevalaisten naisten lisäksi mukaan on tarkoitus kutsua Elävän perinnön ringit sekä Juminkeon ja Runolaulu-Akatemian väkeä.

Toimijat

Aiehaun käynnisti Kordelinin säätiön tuella Kalevalaisten Naisten Liitto. Tunnuksen hakuprosessia koordinoi Kalevalaseura, ydinverkostoon kuuluvat Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Kalevalaisten Naisten Liitto sekä Suomen Kulttuuriperintökasvatuksen seura. Lisäksi kumppaneina ovat Gallen-Kallelan museo, Juminkeko-säätiö, Karelia-ammattikorkeakoulu, Karjalainen Nuorisoliitto, Karjalan Sivistysseura, Runolaulu-Akatemia, Suomen kulttuuri- ja tiedeinstituutit ry, Taideyliopiston Kansanmusiikin aineryhmä, Turun yliopiston Digitaalisen kulttuurin, maiseman ja kulttuuriperinnön tutkinto-ohjelma sekä Äidinkielen opettajain liitto.

Kuvateksti: “Ken kantaa Kalevalaa?” kysyi Elsa Heporauta alias Helena Rossi Liiton puheenjohtaja Aila Niemiseltä Puumalan Sahanlahdessa kalevalaisten naisten kulttuuripäivillä.  Elsa Heporauta (1883-1960) oli kirjailija, sivistyksen ja kulttuurin puolesta puhuja, ihmisten auttaja ja innostava puhuja, joka inspiroitui Kalevalasta ja halusi koota naisia yhteen eri aloilta ja yhteiskuntaluokista. Kuva Marja-Stiina Suihko.