Tornionlaakso on ollut kansainvälisenä tutkimuskohteena kautta aikain.
Ruotsalainen Olaus Magnus kävi kartoittamassa aluetta 1500-luvulla. Ranskan tiedeakatemiaan kuuluvan Maupertuisin retkikunta kävi mittaamassa maapallon muotoa 1700-luvulla. Struven ketju kuuluu maailmanperintökohteeseen. Se oli eräänlainen maapallon mittanauha, jolla tehtiin tarkemmat astemittaukset 1800-luvun alussa Mustaltamereltä Jäämerelle. Tällä retkellä emme kuitenkaan paneutuneet niihin tarkemmin. Teimme tämän retkemme pandemian aiheuttamien rajaesteiden vihdoin poistuttua.
Kutsuimme mukaamme pohjoiset kalevalaiset ja kaikki Tornionlaaksosta kiinnostuneet. Iso bussi tuli aivan täyteen. Aloitimme matkamme Tornion keskustasta lauantaiaamuna klo 8. Oulun Kalevalaisten matka alkoi toki pari tuntia aiemmin ja Haaparannan Kalevalaisten kello oli kuningaskunnan aikaa vasta 7. Oppaanamme oli Tornionlaakson historiaan erinomaisesti perehtynyt Hannele Kenttä, jolla on paikallinen murre hyvin hallussa. Tienvarsilla kukkivat kauniit niittykukat. Tornionlaaksossa viettiin yötöntä yötä ja aurinko laski seuraavan kerran hetkeksi vasta heinäkuun alussa.
Tornionlaakso sijaitsee molemmin puolin Tornionjokea ja retkemme alkuosa oli ulkomaanmatkailua Ruotsin puolella. Ruotsi hävisi Suomen Venäjälle 1809 ja tsaari piirsi rajan jokeen, jolloin mm. seurakuntien kirkot jäivät rajan läntiselle puolelle. Ruotsin Tornionlaaksossa on säilynyt vanha suomen kieli huolimatta viranomaisten välillä voimaperäisistäkin ruotsalaistamistoimista. Suomen puolella puhumme Tornionlaakson murretta ja Ruotsissa Meänkieltä, joka on saanut virallisen vähemmistökielen aseman. Matkan varrella näimme kauniita vanhoja pihapiirejä. Suomen puolella niitä on sangen harvassa, sillä Lapin sodan aikana Norjaan perääntyneet saksalaiset polttivat lähes kaikki Lapin rakennukset 1944–1945. Lapin asukkaat ja karja evakuoitiin Pohjanmaalle ja Ruotsiin. Rosa Liksomin kirja, Väylä, kertoo juuri Lapin lehmien evakuoinnista. Jälleenrakennustyö alkoi väsyneiden miesten palattua vuosia kestäneestä sodasta.
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli Särkilahden kappeli Övertorneån Kuivakankaalla. Kirkko on rakennettu talkoilla vuonna 2018, ja se sijaitsee paikalla, josta vuoden 1617 suuri kevättulva vei vanhan, 1400-luvulla rakennetun katolisen kirkon. Tämä uusi rakennus on veistetty käsin kahdestasadasta kuuden tuuman hirrestä vanhojen kirkkojen mallien mukaisesti. Särkilahden kirkon omistaa yhdistys ja se on vuokrattavissa kaikkien kirkkokuntien tapahtumiin. Kirkkoa ja sen toimintaa meille esitteli Monica Simu. Joimme pihalla kirkkokahvit perinteisen anismunkin kera.
Seuraavaksi pääsimme ostoksille Mataringin keskustassa sijaitsevaan Simun puotiin, jossa Monica Simu myy suunnittelemiaan ja valmistamiaan villavaatteita ja -asusteita. Kartoissa kuntakeskus löytyy nimellä Matarenki, mutta osa paikallisista kutsuu sitä yhä Mataringiksi.
Ostoksilta siirryimme Mataringin kirkkoon, joka on rakennettu 1617 suuren tulvan jälkeen turvallisempaan paikkaan Särkivaaran juurelle.
Ison vihan aikaan 1717 venäläiset kasakat ryöstivät sen kirkonkellon ja arvoesineet. Iäkäs kirkkoherra yritti estää ryöstöä, mutta hänet pahoinpideltiin kuoliaaksi. Nykyinen kirkko on laajennettu ristikirkoksi 1737. Kirkon myöhäiskeskiaikaiset veistokset ovat vanhan kirkon tulvasta rannalle huuhtoutuneita. Veistoksista arvokkain on ns. suojelusmanttelimadonna. Mataringin kirkon kauniit urut ovat Ruotsin vanhimmat käytössä olevat urut. Ne on valmistettu Saksassa 1609 alun perin tukholmalaista kirkkoa varten. Mataringin kappalainen Nils Wiklund päätti tilata ne sieltä kotiseurakuntansa laskuun 1781. Keskiaikaiset urut soivat todella kauniisti. Tukholmaan on rakennettu näiden urkujen mukaisesti uudet urut 1990-luvulla.
Seuraavaksi bussimme ylitti rajaväylän Mataringin siltaa pitkin ja siirryimme takaisin tasavaltaan jatkaen kohti pohjoista. Napapiirin ylitys kävi yhtä huomaamattomasti Juoksengissa. Kiersimme Ratasjärven, jonka ympäriltä löytyy hyviä retkeilykohteita, mm. luolia. Kivipirtti on luola, johon kylän väki on paennut niin saksalaisia kuin venäläisiäkin. Kivipirttiin liittyvät myös tarinat noitien kokoontumisista. Tarinoita on tallennettu kaikkien iloksi Youtube-videoksi, joka löytyy hakusanalla Kivipirtti. Paikalliseksi suurtietäjäksi eli Ratasjärven noidaksi sanottiin Rovan äijää. Usein parantajia kutsuttiin noidiksi.
Everstin piilo -kyltin moni on nähnyt valtatien varressa. Piiloon pääsee joko suoraan jyrkkiä rappusia pitkin tai vähän kauempaa, loivemman polun kautta. Everstiluutnantti, laivanvarustaja Ragnar Nordström muutti perheineen Lohijärven Ainolaan. Talvisodan sytyttyä hän kävi ostamassa omin kustannuksin aseita, mm. tykit ja ammuksia Tukholmasta Lapin puolustusta varten. Sodan jälkeen Nordström huomasi eräänä aamuna ollessaan kahvilla, että Valpo on tulossa häntä pidättämään ja niinpä hän pakeni paikalta naapurinpojan opastuksella metsien halki kohti Juoksenkia. Siellä he asettautuivat korkealla sijaitsevaan luolaan, josta pystyivät näkemään turvallisen hetken rajajoen ylittämiseen. Siitä tuli luolalle nimeksi Everstin piilo. Nordström eli muutaman vuoden maanpakolaisena Ruotsissa, josta palasi takaisin Ainolaan.
Ratasjärven Tukkiniemessä meidät otti vastaan Hihnalan pariskunta. Tukkiniemen pihapiiri on säästynyt Lapin sodan tuholta. Rakennuksia ja kerättyjä esineitä on kunnostettu ahkerasti vanhaa kunnioittaen ja perinnemaisemasta on hyvin huolehdittu, joten isännän järjestämällä esittelykierroksella katsottavaa riitti. Emäntä kattoi ulos upean lounaan paikallisista raaka-aineista. Lohikeitto, nokkossämpylät, pannurieskat, hillakiisseli ja mustikkapiirakka kahvin kera maistuivat matkalaisille. Pöydät oli koristeltu Lapin maakuntakukilla, kulleroilla. Ratasjärven aurinkoisella rantatörmällä kasvatetaan hyvällä menestyksellä myös hedelmäpuita. Satoa saadaan mm. kirsikoista, omenoista ja päärynöistä. Totesimme Juoksengissa asuvan tekevää ja osaavaa väkeä, joka puhaltaa yhteen hiileen historian säilyttämiseksi ja kylänsä vireänä pysymiseksi. Juoksengin Ratasjärvi on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi alueeksi niin maisemallisesti kuin kulttuurisestikin.
Iltapäivällä lähdimme paluumatkalle. Viimeisin kohteemme oli Ylitornion Nuotiorannalla Heinäranta, jossa pääsimme tutustumaan Iikan tupaan. 1800-luvun peräpohjalaisen talon pirtissä on Väinö Kataja -museo. Pihalla on kesänavetta ja vesimylly. Väinö Kataja oli aikoinaan ahkera ja suosittu kansankirjailija, joka kuvasi Peräpohjolan elämää novelleihin, näytelmiin ja kirjoihin. Katajan romaaneista tehtiin elokuvia, joista Koskenlaskijan morsian lienee tunnetuin. Esikoisteoksensa (Nälkätalvena) pääsi markkinoille vasta 2014, kun 119 vuotta hukassa olleesta teoksesta löytyi ainoa kirjaksi sidottu kappale Ulvilasta keräilijän kirjahyllystä.
Kohteesta toiseen siirtyessämme bussin ikkunasta näkyi Tornionjoki, Väylä, joka on Euroopan pisin vapaana virtaava joki. Joesta kalastetaan yhä lippoamalla lohta ja siikaa. Mielenkiintoisia käyntikohteita jäi vielä runsaasti tulevillekin retkille.
Teksti ja kuvat Lea Strand, Tornion Kalevalaisten puheenjohtaja