Kalevalaisten Naisten Liiton kaksivuotinen tutkimushanke Maalöydöstä koruksi perehtyi nuoremman rautakauden pukeutumiseen ja korujen käyttöön. Sen tavoitteena oli selvittää, miten rautakauden ihmiset ovat ilmaisseet itseään vaatetuksen ja korujen avulla, ja miten vanhoja esinemuotoja voidaan hyödyntää myös teollisessa muotoilussa.
Tutkimuksessa saatiin runsaasti uutta tietoa rautakauden käsityötaidosta, kuten metallin valamisesta ja lasten pukeutumisesta. Vertaamalla erilaisilla tavoilla valmistettuja koruja ja pukujen spiraalikoristeita pystyttiin osoittamaan, että jo rautakaudella tunnettiin eri metalliseosten ominaisuudet ja niitä hyödynnettiin erilaisia korutyyppejä valmistettaessa.
Hankkeessa tutkittiin rautakauden tasavartisia solkia, pyöreitä kupurasolkia, vyönheloja ja eläinriipuksia, joita metallisetsintäharrastajat ovat viime vuosina löytäneet eri puolelta Suomea. Hankkeen puitteissa esineitä konservoitiin 120 kappaletta. Lisäksi tutkittiin Museoviraston arkeologisten ja Suomen Kansallismuseon historiallisten kokoelmien rautakautisten naisten ja lasten hautoja, sekä niissä säilyneitä tekstiilejä ja koruja.
– Rautakauden korut kertovat ihmisten varallisuudesta, statuksesta ja aviosäädystä. Jo pienelle tytölle saatettiin pukea hautaan aikuisen naisen korut, jolloin ehkä ajateltiin, että tyttö tarvitsi niitä tuonpuoleisessa kasvaessaan siellä aikuisen naisen rooliin. Korujen metalliseoskoostumusta tutkimalla on saatu tietoa korujen alkuperästä ja useista eri valmistustekniikoista. Samalla on saatu tietoa ihmisten ja esineiden liikkuvuudesta ja kulttuurien kohtaamisesta rautakauden ja varhaisen keskiajan maailmassa. Suomen sukukansojen keskuudessa metallikorut olivat naisten valmistamia, ehkä niin oli myös meillä Suomessa, hankkeen päätutkija arkeologi FT Krista Wright kertoo.
Syksystä 2021 hankkeessa oli mukana myös väitöskirjatutkija Jenni Sahramaa Helsingin yliopistosta. Tutkimustyön ohella valmistui Jyväskylään Suomen Käsityön museoon pienoisnäyttely Löydöstä muinaispuvuksi.
Muotoilun suunnittelusta vastasi kaksi opiskelijaa. Karl-Valter Aspö Jyväskylän yliopistosta keskittyi metalliseosten ja valumuottien tutkimiseen sekä erään rautakaudella eläneen lapsen korujen ennallistamiseen. Aalto yliopiston opiskelija Jenna Lee Shenyerin innostuksen lähteenä olivat Museoviraston arkeologiset kokoelmat ja niiden muotokieli, joiden perusteella hän suunnitteli kolme uurnamallia.
Kalevalaisten Naisten Liitto toteutti Maalöydöstä koruksi -hankkeen yhteistyössä Museoviraston ja Suomen Kansallismuseon kanssa. Hanketta rahoitti Suomen Kulttuurirahasto, ja sitä johti FT Ildikó Lehtinen Kalevalaisten Naisten Liitosta.
Seminaaripäivänä Kansallismuseolla oli pop up -näyttely hankkeen tuloksista. Kuvassa näkyy Jenna Lee Shenyerin muotoilemia uurnia, jotka syntyivät rautakautisten kuvioiden inspiroimana. Uurnat ovat myöhemmin esillä Kalevalaisten Naisten Liiton näyteikkunassa, Neljäs linja 24.
Kuva Jenni Sahramaa