Suomi viettää parhaillaan Elävän perinnön teemavuotta. Kulttuuriperintöön ja pedagogiikkaan sekä kulttuurimatkailuun erikoistunut laaja verkosto hakee Euroopan kulttuuriperintötunnusta Kalevalalle. Kalevalaisten Naisten Liitto on vahvasti mukana hankkeessa, jonka tarkoituksena on saada eepos kaikkien koettavaksi. Liiton aloitteesta syntynyt hakemus lähetettiin Euroopan komissioon Kalevalanpäivänä 28.2.2023.

Kalevala – elävä eeposperinne -hakemuksen tavoitteena on, että Kalevalalle myönnetään Euroopan kulttuuriperintötunnus keväällä 2024. Hakuidean esitti Kalevalaisten Naisten Liiton entinen puheenjohtaja, dosentti Ildikó Lehtinen. Vuoden prosessin jälkeen päähakijaksi kirjattiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS), jonka arkisto- ja kirjastokokoelmiin kuuluvat Kalevalan alkuperäiset käsikirjoitukset ja käännöskokoelma. Hakemuksen edellyttäminä alakohteina toimivat SKS:n lisäksi Gallen-Kallelan museo, Juminkeko Kuhmosta ja Parppeinvaaran runokylä Ilomantsista. Tahot palvelevat paikan päällä ja etänä kävijöitä ja kehittävät toimintaansa kestävän kehityksen mukaisesti.

Kalevalaisia naisia vierailulla Parppeinvaaran runokylässä Ilomantsissa. Kuva: Kalevalaisten Naisten Liitto.

Kalevalaa tulee tuoda esille kansainvälisessä kehyksessä, osana eurooppalaisten eeposten verkostoa. Tunnuksen myöntö edellyttää, että hakijat toteuttavat pedagogisen hankkeen. Eeppinen kaleidoskooppi -hankkeessa eurooppalaiset lapset ja nuoret tulkitsevat Kalevalaa nykypäivän lähtökohdista. Kalevala on käännetty 18 eurooppalaiselle kielelle.
Kalevalan karjalaista ja suomalaista kansanrunoutta käytetään monimuotoisesti kulttuurissa. Kaikille kuuluva Kalevala edustaa aineetonta kulttuuriperintöä, joka luo yhteyksiä identiteetin pohtimiseen ja ilmaisemiseen.

Ken kantaa Kalevalaa? -ajatuksia jäsenyhdistyksille
Kalevalaisten Naisten Liiton perustaja Elsa Heporauta oivalsi, että naisissa on voimaa ja tunnetta pitää perinne elävänä. Hänen toimintansa ei rajoittunut vain omaan elinpiiriin, vaan niin ajatuksissaan kuin teoissaankin hänen ympäristönsä oli koko maailma. Voimme vain kuvitella, miten Elsa olisi iloinnut mahdollisuudesta saada Kalevalalle Euroopan kulttuuriperintötunnus, jo sen vuoksi kalevalaisten naisten on syytä olla innolla mukana hankkeessa.

Kalevalaisia naisia vierailulla Parppeinvaaran runokylässä Ilomantsissa. Kuva: Kalevalaisten Naisten Liitto.

Euroopan kulttuuriperintötunnuksen haku Kalevalalle luo vankan perustan Kalevalaisten Naisten Liiton yhdistyksille ryhtyä yhdessä kylvämään huomisen siemeniä. Hakemuksessa mainitaan kalevalaiset naiset erityisesti elävän perinnön yhteydessä. Kalevala elää arjessa ja juhlassa, lauluissa, runoissa, tarinoissa, käsitöissä, ruokakulttuurissa – se kattaa koko elämän.

Tunnus, jota Kalevalalle haetaan, tarjoaa oivallisen tilaisuuden ylittää yhdistysten rajat ja jakaa ideoita, ajatuksia ja tekoja – kaikkea missä kalevalaisuus elää. Ottakaa yhteyttä naapuriyhdistyksiin ja kutsukaa mukaan yhteisiin ponnistuksiin ja ajatusten vaihtoon. Eurooppalainen ulottuvuus tulee itsestään, kun sähköposti lähtee Ruotsista Suomeen tai toisin päin jäsenyhdistysten välillä. Emme pysähdy, emmekä istu nurkassa, vaan avaudumme Eurooppaan ja koko maailmaan!

Kalevalaisten Naisten Liiton Louhen pajassa Kulttuuritalolla 28.1.2023 oli vilkasta keskustelua Kalevalasta ja kalevalaisesta perinteestä. Blogi perustuu kirjoittajien yhteiseen Louhen pajassa esittämään puheenvuoroon.

Kirjoittajat:
Tarja Kupiainen ja Pauliina Latvala-Harvilahti

Lue lisää Euroopan kulttuuriperintötunnuksesta:
Suomeksi
Englanniksi